Jeff Harris: 4,748 Self-Portraits and Counting from We Know Music on Vimeo.

Tweet

Selkeä sää, inhimillinen pakkanen sekä valo ja räiske saivat mut lähtemään kameran kanssa kohti värikkäämpää ja valoisampaa vuotta. Mukaan tarttui paitsi Lux Helsinki -tapahtuman (31.12.2011-9.1.2012) värittämiä herkkuja, myös pari hassua rakettia.































Tweet

Kiitos kaikille, jotka ovat vuoden mittaan käyneet blogissani. Jatketaan ensi vuoteen uusilla ideoilla, uusilla inspiraatiopuuskilla, uusilla kuvilla ja uudella innolla!

Railakasta uutta vuotta!

Tweet

Tweet

Kuinka moni on seurannut uutisointia ja kommentointia Matti Matikaisen ottamasta valokuvasta ja sen väärinkäytöksistä eri medioissa? Itse olen kahlannut monet tekstit ja linkit, enkä oikeasti voi käsittää sitä suoranaista paskaa mitä monesta tuutista tuntuu tulevan aiheeseen liittyen. Eräskin kommentoija totesi aihetta käsittelevässä blogikirjoituksessa jokseenkin tähän tyyliin, että "kaikki mikä on netissä, on vapaasti käytettävissä". What the fuck, vai miten se meni? Alla pari aiheeseen liittyvää kirjoitusta, mikäli asia kiinnostaa.

Kari Kuukka Photography
• LA Times et al.: Do You Have to Suck the Sweat out of my Balls now that I am Dead?
• Copyright 101

Kari heitti blogissaan myös loistavan linkin (Tony Sleep - We have no budget for photos). Kirjoitus ei liity tähän kyseiseen tapaukseen, mutta mielestäni teksti on lukemisen arvoinen.

ArticStartup
• World Media Infringes Copyright To Show More Of Angry Birds



YLE: Suomalaisen kuvia käytetty röyhkeästi luvatta maailmalla
HS: Suomalaisen valokuvaajan Angry Birds -juhlapukukuva levisi laittomasti ulkomailla

Miksi kaikesta huolimatta laitan tähän kirjoitukseen kuvan, joka ei selkeästikään ole minun ottamani? Timo Suvannon blogissa on mielenkiintoista keskustelua juuri siitä, milloin kuvan käyttö voidaan laskea sitaatiksi varkauden sijaan. Vaikka en olekaan kaikista kirjoituksessa ja sen kommenteissa olevista asioista samaa mieltä (ei sillä, että ne välttämättä edes olisivat mielipideasioita), on kirjoitus ja siitä seurannut keskustelu mielenkiintoista luettavaa.

Mikäli kirjoitukseni käsittelisi Teija Vesterbackan pukua ja arvostelisin sitä, en saisi käyttää esim. yllä olevassa kuvakaappauksessa olevaa Derrick Frilundin ottamaa valokuvaa. Mutta koska kirjoitukseni käsittelee kuvan väärinkäyttöä ja siitä seurannutta uutisointia, on esimerkiksi kuvakaappaus YLE:n sivuilta aihetta koskevan uutisen kohdalta sitaattikäyttöä. Näin ainakin itse olen asian tulkinnut ja samasta syystä joskus kuvakaappauksia erilaisiin aiheisiin liittyen käyttänyt.

Varsinkin lehdet tuntuvat käyttävän tätä tapaa kertoessaan toisaalla olevasta uutisesta. Useimmiten tällaisia kuvasitaatteja tuntuu näkyvän jääkiekon MM-kisojen aikaan, lähteenä rakkaan länsinaapurimme lehdistö. Kuvasitaatti ei ole sama asia kuin kuvan lainaaminen, mutta siitäkin huolimatta näiden kahden asian välinen raja tuntuu olevan melko heppoisella musteella piirretty.

Näiden asioiden kanssa tekemisissä olevien olisi jokaisen hyvä tutustua tekijänoikeuslakiin, mikäli ei sitä ole vielä tehnyt. Ja ettei elämä olisi niin helppoa, ovat tekijänoikeuskysymykset joskus kaikkea muuta kuin selvää pässinlihaa.

Vaikka koko jupakka onkin ikävä, niin jotakin positiivistakin siitä on seurannut. Sellaiseksi lasken kaiken tästä aiheutuneen keskustelun ja kissan nostamisen pöydälle. Jotakin tästä härdellistä kertoo mielestäni se, että jopa Los Angeles Timesin sosiaalisen median toimittaja Martin Beck "vaivautui" kommentoimaan Kari Kuukan blogikirjoitusta aiheesta.

Joskus tuntuu siltä, että blogimaailmassa kuvien lainaaminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. Joku varmaan haluaisi todeta tähän, että "on ihan eri asia julkaista kuva yksityisessä blogissa kuin valtamediassa markkinointitarkoituksessa". Miten niin? Vaikka tarkoitusperät ovatkin ehkä erilaiset, ei se tee kuvan varastamisesta yhtään sen oikeutetumpaa. Muistaakseni joku kommentoi asiaa aikanaan siten, että "käytän lainakuvia tosi pienikokoisina". Ja se muuttaa asiaa miten? Toki purkkapaketin varastamisella on pienemmät seuraukset kuin massiivisella autovarkaussarjalla, mutta kysymys onkin periaatteesta. Molemmat ovat väärin.

Tweet

Fotonetti mainostaa 30 cm x 30 cm kuvakirjaa hintaan 39,90 euroa (sis. toimituskulut). Onko kenelläkään kokemusta heidän kuvakirjastaan? Millainen laatu painojäljen ja paperin suhteen? Mulla olisi yksi projekti kasattavaksi kuvakirjaksi asti, joten jos jollakin on juuri tästä kuvakirjasta kokemuksia niin mielelläni kuulisin.

Tweet

Mä olen loistava aloittamaan projekteja. Monet projektit ovat enemmän tai vähemmän jäissä, toiset alalaatikossa ja toiset paperikasan alimmaisena. Eräs jämäprojektikin elää sinnikkäästi työpöydällä omassa pahvilaatikossaan, sitäkään ei ole vielä kuopattu.

Mutta. Kuinka moni tunnustaa viihtyvänsä paremmin kameran takapuolella poseeraamisen sijaan? Skräppäys saattaa helposti olla harrastuksena sellainen, että ne omat kuvat jäävät ottamatta ja hetkien tallentaminen keskittyy lähinnä jälkikasvuun ja ystäviin. Kuka tallentaa ne meidän omat, henkilökohtaiset muistot? Kuka valokuvaa meitä vuosien varrella? Siis oikeasti kuvaa, ei niin että satumme vahingossa samaan kuvaan jonkun toisen kanssa. Joillakin tämä tilanne on paremmin hallussa kuin toisilla, eivätkä kaikki välttämättä näe edes tarvetta tällaiselle. Jossain vaiheessa sitä saattaa kuitenkin herätä siihen tosiasiaan, että omasta itsestä on vain pari hassua kuvaa koko vuoden varrelta.

Linkitin aikaisemmin Elsien kirjoitukseen, kuinka itsestä voisi ottaa kuvia paremmalla menestyksellä. Uhkasin tuolloin, että yritän vetää Elsien tavoin vuoden läpi siten, että otan jokainen päivä kuvan itsestäni. Olkoon se sitten ns. pissiskuva kännykkäkameralla, kuva omista kengistä tai pikaräpsy lakatuista kynsistä. Jonakin päivänä se voi olla kuva uudesta hiusväristä, joku päivä "filmille" saattaa tarttua vain varjo asfaltissa. Mutta jokaisessa kuvassa näkyy jollakin tavalla minä. Itseään ei pitäisi unohtaa.

Jos ajankohta olisi toinen, saattaisin yrittää tätä projektia teemaksi vuodelle 2012. Aion kuitenkin aloittaa projektin jo aikaisemmin, omana synttäripäivänä. Näin saan teemaksi yhden kokonaisen ikävuoden.



Tässä vaiheessa en vielä tiedä, että millaisen kokonaisuuden tästä projektista aion tehdä. Ehkä tulostan kuvat minikoossa siten, että yhdellä aukeamalla on viikon tai kahden kuvat. Kuvista ei tarvitse kirjoittaa mitään, sillä tämän ei ole tarkoitus olla mikään päiväkirja. Kuvasarja saa toimia omana kokonaisuutenaan, ilman sen kummempaa tarinointia tai muuta suurta draamaa. Kuvasatoa voi sitten myöhemmin käyttää myös satunnaiseen itsestä ja omasta fiiliksistä skräppäämiseen. Tai ehkä en käytä kuvia mihinkään. Ehkä vain opettelen vuoden ajan sitä kameran toisella puolella olemista. Ehkä koko projekti tekee itselle hyvää, lopputuloksesta huolimatta.

Jos nyt kukaan yhtään innostuu samasta ajatuksesta, niin hihkaiskaa mullekin. Tähän voi lähteä ihan omassa rauhassaan, enkä itsekään aio auliisti jakaa jokaista kuvaa blogissa. Kaikki eivät halua kuviaan julki, mutta sen ei tarvitse olla este tällaiselle projektille.

Mä yritän tarpoa tämän(kin) projektin läpi, katsotaan pääsenkö loppuun asti!

Tweet

Viikko sitten olin Helsingin Jäähallissa nauttimassa mahtavasta konsertista, ehkä jopa parhaista ikinä. Hurts ei jättänyt ketään hallissa olijaa kylmäksi, melkein voisin vannoa näin. Lehdistö ei tapahtumalle kovin suurta huomiota antanut, mutta sekin vähä julkisuus mitä Hurts sai, oli varsin positiivista. Harvoin Suomessa näkee noin täysillä mukana olevaa yleisöä, ei edes suurien starojen stadionkeikoilla. Lienee paljon sanottu, mutta fiilis todellakin oli kirjaimellisesti katossa.

Keikoilla ja konserteissa kuvaaminen on monelle toissijainen juttu ja jotkut ovat jopa sitä mieltä, ettei kokonaisuudesta pysty nauttimaan kamera kädessä. Kyllä mä ainakin pystyn, enkä koe menettäneeni ainuttakaan hetkeä vaikka välillä kameraa kohti lavaa suuntasinkin. Lavaa, joka oli todella kaukana. Istuin piippuhyllyllä ja kaikenlaiset tukirakenteet olivat sopivasti tulilinjalla. Silti tuostakin päivästä jäi ihan kohtuullisia kuvia muistoksi.



Aika moni tuntui räpsivän kuvia salaman kanssa. Se nyt vaan ei taida olla hyvä idea takarivistä käsin, ellei halua muistoksi sataa hiuspehkoa. Tulipahan vahingossa otettua pari sellaista kuvaa itsekin. Yllä olevat kuvat (myös ensimmäinen överiksi mennyt kuva) on otettu todella todella kaukaa, Canon Power Shot SX200 IS -kameralla. Käytän kameraa edelleen paljon, sillä järkkäriä en itsekään raahaa ihan joka paikkaan. Tämä pokkari ei todellakaan ole mikään huippukamera, mutta olen oppinut hyväksymään sen, että jokaisen kuvan ei tarvitse olla hyvällä kameralla otettu - tai edes hyvälaatuinen.

Pitäisi muistaa useammin se, että valokuvaaminen on eri asia kuin arjen tallentaminen. Tavallaan molemmat tarkoittavat samaa, mutta jos oikeasti ajattelee asiaa, näkee ehkä eron. Jos hinku uuteen ja parempaan kameraan on valtava, kannattaa silti miettiä kumpaan tarkoitukseen kameraa haluaa. Valokuvaukseen ja valokuvauksen opettelemiseen vai arjen hetkien tallentamiseen. Usein pärjää vähemmälläkin.



Tweet

Fotonetissä näyttäisi olevan Vakio-kuvatilaukset -50%. Tarjous on voimassa 19.10. saakka, joten kuvia ehtii latailla Fotonetin palvelimelle vielä viikonloppunakin. Toimitusajaksi luvataan yksi arkipäivä + postitus, aika nopeaa. Jos tarjouskoodia ei jostain syystä tunnu löytyvän Fotonetin sivuilta, se on "puoleenhintaan".

EDIT: Marika vinkkasi että myös Ifolorilla on -50% tarjous (voimassa 18.10. saakka).

Tweet

Mä olen jo pitkään katsellut hypnoottisena Eva & The Heartmakerin Gone In A Flash -videota. Voimakaskontrastinen mustavalkoisuus ja ns. mukana kulkevat kuvakulmat vain jotenkin naulitsevat videon äärelle. Ja lähes aina tämän katsottuani mun tekee mieli valokuvata jotakin. Sama ilmiö on tapahtunut aikoinaan muutaman muunkin musiikkivideon äärellä, ja nykyään katsonkin niitä myös inspiraationkeruumielessä, ideoita kun on ihan joka puolella!



Tweet

Jos lauantaille ei ole muita suunnitelmia, lähde Malmille ihastelemaan taitolentonäytöstä! Jos koneet ja lentäminen eivät kiinnosta, voi tapahtumaan lähteä myös valokuvausmielessä. Nopeiden lentokoneiden kuvaus tarjoaa haasteita vaikkapa maisemakuvaukseen tottuneelle! Saattaapi sitä muitakin menovinkkejä lauantaille olla, mutta tässä yksi!

"Lauantaina 13.8. Helsinki-Malmin lentoasemalta kajahtaa jälleen, kun ilmoille räjäytetään vuoden vauhdikkain moottoriurheilutapahtuma! Taitolentotaivaan kansainvälisiä huippunimiä, ketterimmät lentokoneet, korkeutta 10 metriä, mittarissa 360km/h ja 10G:n murskaavat voimat. Tätä kaikkea on luvassa, kun pohjoismaissa ennennäkemätön tapahtuma polkaistaan vauhtiin Malmin lentoasemalla lauantaina 13.8.2011."

Kiinnostaako Mika Salo?

"Malmin lentokentällä otetaan miehistä mittaa, kun Sami Kontio lentokoneensa CAP 232:n kanssa asettuu viivalle vastassaan Mika Salo ja Mercedes-Benz SLS AMG -auto. Sami ja Mika tulevat kilpailemaan kiihdytyskisassa, jossa kokonaismatka on 1800 metriä. Kiitotielle asetetaan kaksi ilmatolppaa, joista ensimmäisen kohdalta startataan rinta rinnan. Tästä kiihdytetään kohti toista tolppaa 900 metrin päässä, joka kierretään ennen loppukiihdytystä ensimmäiselle tolpalle, joka on maali."

Portit avataan klo 10:00, tarkempaa ohjelmaa voi kurkkia täältä.

Liput portilta aikuiset 20 euroa ja lapset (6-15 v.) 10 euroa, alle 6-vuotiaat ilmaiseksi.



EDIT: Kuvausmahdollisuudet oli hyvät myös porttien ulkopuolella. Tämä kuva otettu jostakin parkkeerattujen autojen välistä, jossa sain kengät täyteen hiekkaa ja löysin itseni lopulta koiranputkien keskeltä ojasta... Mutta oli sen arvoista!

Tweet

Miten sitä muistaisi kaikki hyvät ideat? Miten sitä muistaisi katsella ne lukemattomat muistikirjat läpi, tai miten sitä muistaisi missä ne kaikki muistikirjat edes ovat? Hyvä apu on toki myös Pinterest, tosin itse olen viime aikoina (tietoisesti) vältellyt kyseistä paikkaa addiktiokohtauksen pelossa.

Tässä kuitenkin yksi tallentamisen arvoinen linkki, Elsien viisi vinkkiä omakuvien ottamiseen. Joillekin tästä lienee hyötyä teknisesti, joillekin uusien kuvakulmien suhteen ja joillekin toivottavasti myös siten, että rohkaistuu oikeasti jopa kuvaamaan itseään. Liian usein me kameran kanssa heiluvat ollaan kuvista ulkona.



Elsie kertoo yrittäneensä ottaa pari vuotta sitten joka päivä kuvan itsestään. Omakuvan ei kuitenkaan tarvitse olla aina se perinteinen pärstäkuva (joskin niitäkin voi ottaa aina sadalla ja tuhannella tavalla), riittää kun kuvassa näkyy jotenkin itse. Ehkäpä jonakin päivänä kuvassa näkyy takkuinen tukka, kun taas toisena päivänä itsestään ikuistaa haavat ja arvet. Ajatuksena kuitenkin niin mielenkiintoinen, että houkuttaa ehdottomasti.

Tänä vuonna olen ottanut kuvan joka ikinen päivä. Koskaan ei ole tullut tunnetta, että mitähän ihmettä sitä kuvaisi. On ollut kiva ottaa kuvia välillä jopa vain siksi, että "tänään pitää kuvata jotakin". Voisi ajatella, että se tappaa kuvaamisen ilon. Mutta ei, ei ainakaan itselläni. Sitä kautta on löytänyt aivan uutta kuvattavaa. Kuvattavahan ei koskaan lopu. Ikinä. Missään. Kun kentän laidalla kuvasin koneita ja tuli vartin tauko, mä kuvasin kenkien jälkiä hiekassa, ohi ajavia motoristeja, DHL:n lastauslaitureiden numeroita, toisen kuvaajan kenkiä (weird, I know) ja taivaalta löytyviä jättövanoja. Aina on kuvattavaa.

Tuollainen 365-projekti jossa kuvaisi vain itseään, se kuulostaa kaikessa hulluudessaankin houkuttelevalta. Mähän tartun aina kaikenlaisiin projekteihin, vähän turhankin helposti. Silti mä harkitsen tätäkin projektia vakavasti, joskaan en kalenterivuodeksi vaan synttäripäivästä synttäripäivään -projektiksi. Lokakuun lopussa sitten selviää onko innostus säilynyt.

Onko muilla innostusta tällaiseen? 

Tweet

Näillä eväillä on raivattu työpöydälle tilaa. Nyt voikin jo sanoa, että maata näkyvissä! Eiku... Työpöytä näkyvissä! Ja koko 2,16 neliömetrin pinta-ala odottaa vain sitä, että sen saa jälleen täyttää kaikenlaisella paperisilpulla, teippipaloilla, liimatahroilla ja epämääräisillä langanpätkillä. Työpöytähän siivotan vain ja ainoastaan siksi, että sen saisi jälleen sotkea.

Ja huom! Joku joskus väitti, että mä mittaan kaiken aina viivottimella. Entäs noi suklaat? Näyttävätkö ne siltä, että mä olisin ne paloitellut? Olen mä. Ihan itse, ilman viivotinta! ;)

Tweet

Tämä yöeläjä on käynyt taas yöllä vähän kuvaamassa (muulloin ei ehdi? heh...). Joku siinä yöllisessä pimeydessä vain viehättää... Pimeydessä ja valoissa. Syksy on tulossa, ehkä tämä on mulle sitä. Pimeää, märkää ja hehkuvia valoja - varsinkin lentokentällä!



Puuhani herättivät hieman hämmennystä, sillä olihan kello sentään neljä yöllä, vettä tuli kaatamalla ja tuulikin tuntui suhteellisen purevalta. Kyllähän se nyt ihan normaalia on kiivetä kivikasojen päälle kameran ja jalustan kanssa tuohon aikaan ja tuollaisissa olosuhteissa, eikö vain? Mitäpä sitä nyt lentokentän turvallisuudesta vastaavat vartijatkaan tulevat ihmettelemään, mähän vain valokuvaan! Mahtoivat ajatella, että kaikenlaisia hulluja... x)





Tätä valomerta voisin ihailla verkkoaitojenkin läpi loputtomiin. Kaiken kruunaa märkä asfaltti ja siitä heijastuvat valopilkut. Voiko parempaa oikeasti olla?!



Joku muukin on käynyt kuvaamassa, tai ainakin katselemassa. Toivottavasti ei ole joutunut pulaan ilman näitä...

Tweet

Jos et ole koskaan eksynyt jrkkäri.comiin, nyt kipin kapin klikkaamaan! Stand up -koomikko Jouni Kallio tarjoilee loistavia kuvausvinkkejä (etenkin lapsikuvaukseen) sopivasti huumorilla höystettynä. Voisin jopa väittää, että vaikka kuvaaminen ei kiinnostaisi niin juttuja lukee mielellään.



Uskoisin Jounin vinkeistä olevan hyötyä varsinkin skräppääjille, sillä tavoitteena tuntuu olevan elävän elämän tallentaminen, irvistyksineen päivineen. Vaikka vinkkejä löytyy kivan kotistudion rakentamisesta aina maisemakuviin, ei yllä olevan jutun (Pilalle menneet passikuvat) kaltaista vinkkiä löydä ihan jokaiselta "opi kuvaamaan" -foorumilta. Upeaa! Tutustukaa ihmeessä!

Tweet