Minäkin lähden skräppäämään, Laukaa kutsuu siis. En tiedä saanko mitään valmiiksi, mutta lähden. Olen miettinyt asiaa monelta kantilta. Haluan skräppäysharrastuksen kasvavan, haluan ihmisten innostuvan, haluan Suomen ja muun skräppäävän maailman rajojen pysyvän auki molempiin suuntiin. Haluan viedä harrastusta eteenpäin, en taaksepäin.

Mä aion osallistua myös joihinkin Birgitin ja Revlien workshopeihin. En tiedä osaanko tehdä mitään noin täysin opastettuna, mutta yritän. Nyt meillä on täällä Suomessa näytön paikka! Me aina harmitellaan sitä, että muualla maailmassa on kaikkea ja meillä Suomessa ei mitään. Aina pitäisi lähteä jonnekin kauas, eikä meillä ole täällä mitään. Aina pitäisi tilata ulkomailta kaikkia herkkuja, eikä meillä ole täällä mitään. Ja varsinkaan mitään ulkomaalaisia opettajia, niitäkin pitäisi lähteä katsomaan jonnekin kauas, kun ei ne koskaan tänne tule ja meillä ei ole täällä mitään. Nyt kun tällainen mahdollisuus on, meidän pitäisi hyödyntää se ja näyttää mitä me täällä tehdään ja osataan. Näyttää, että me halutaan teidän tulevan toistekin käymään!

Olisi tietenkin kivaa jos tapahtuma olisi omassa naapurissa. Mutta ei se koskaan ole kaikkien naapurissa. Inspiroiva auto- tai junamatka, kädet hikoillen ideoita jo miettien, kimppakyydit ja mukava meininki - ei se matkustaminen nyt niin ikävää ole. Maksaa tottakai jonkun roposen enemmän kuin lähijuna tai paikallisbussi, mutta hei, käsi sydämellä - kuinka moni skräppääjä tunnustaa tuhlailevansa skräppäystarvikkeisiin muutenkin vähän enemmän kuin pitäisi? ;)

Toivon kovasti saavani monen monta kurssikaveria noihin workshopeihin, jotta päästään täällä Suomessakin kunnon tekemisen makuun. Toivottavasti saadaan nauttia jatkuvasti järjestettävistä tapahtumista, monipuolisesta tarjonnasta ja mahdollisesti toistekin lahjakkaista ulkomaisista vieraista.

Se on kuitenkin vähän sillä tavalla, että me itse mahdollisestaan nämä asiat osallistumalla mahdollisimman aktiivisesti.

Tweet

Moni Becky Higginsin Project Lifea kasannut on kirjoitellut tuntojaan projektista näin vuoden vaihtuessa. Tunnelmia on ollut niin puolesta kuin vastaan - toiset kokevat projektin tuoneen paljon, kun taas toiset tuntevat sen vieneen jotakin.

Paljon on saanut lukea kommentteja myös siitä, että samoista kuvista tai edes aiheista ei voisi enää skräpätä Project Lifen ulkopuolella. Ymmärrän tämänkin näkemyksen, joskin itse pidän projektia enemmän valokuvapäiväkirjana, en niinkään toisena skräppäysalbumina. Kommentteja on näkynyt myös projektin henkilökohtaisuuden suhteen. Jotkut ovat todenneet kokonaisuuden viestivän turhankin tarkasti omaa arkipäivästä elämää, eikä tämän vuoksi ole halunnut albumia juurikaan esim. blogissa esitellä. Tämänkin ymmärrän täysin, itse kävin samoja fiiliksiä läpi jo projektin alkutaipaleella.

Lauranan Project Life jaksaa ilahduttaa edelleen

On ollut mukava nähdä palasia näistä projekteista. Erityisen iloinen olen ollut Lauranan Project Life -kirjoituksista.



Lauranan kaikki Project Life -aiheiset kirjoitukset löytyvät omasta kategoriastaan, kannattaa käydä ihailemassa. Albumi on koottu ihanan monipuolisesti! Albumi on täynnä erilaisia muovitaskuja, värikkäitä esitteitä ja muita tärkeitä dokumentteja vuoden varrelta. Pienistä taskuista löytyy niin kuitteja, tuotelappuja kuin muutakin mielenkiintoista pientä härpäkettä.

Tämä kokonaisuus on niin paljon muutakin kuin pelkkiä kauniita valokuvia! Ei sillä, että pelkissä valokuvissakaan olisi mitään vikaa - sehän on tämän projektin ihanuus, helppous. Laurana on kuitenkin saanut aikaan hehkuttamisen arvoisen kokonaisuuden!

Project Life -tuotteet jatkossa Amazonista

Aikaisemmin jo kyseltiinkin, että mikähän mahtaa olla Project Life -tuotteiden kohtalo jatkossa. Vuoden 2011 alussa Project Lifea ei ollut mahdollista tilata koko Euroopasta, ainoastaan Kanadasta. Kun kysyntää tuntui olevan, päätin tuoda tuotteita myös Suomen markkinoille. Loppuvuodesta 2011 tuotteita oli kuitenkin mahdollista ostaa jo Euroopastakin, samoin uusia Project Life -tuotteita voi ostaa nyt myös Euroopasta. Useiden kymmenien eurojen postikulut ovat siis historiaa, eikä ylimääräisiä verojakaan tarvitse enää maksaa. Tuotteet ovat nyt helposti saatavilla Suomeenkin.

Olen itse vielä kahden vaiheilla uuden projektin suhteen. Alkuvuosi menköön ns. varman päälle varastoon siltä varalta, että haluankin koota Project Lifea tänä vuonna. Tuotteita pitäisi olla tilattavissa Amazonista alkuvuodesta, mutta mikä se alkuvuosi on - se onkin sitten eri juttu.

Nämä kyllä houkuttelevat:



Project Life -tyyppisen kokonaisuuden kokoamiseen ei tietenkään tarvita valmiita pakkauksia. Erilaisia muovitaskuja, kuviopapereita ja kivoja lippulappuja, kyllähän niistä saa koottua omanlaisensa kokonaisuuden. Itse kuitenkin odotan tällaiselta projektilta helppoutta ja nopeutta, joten siinä yksi syy miksi haluaisin valmiin kokonaisuuden.



Yhtenä kritiikkinä mm. näihin Clementine-sarjan journaling-kortteihin liittyen täytyy kuitenkin todeta, että miksi kaikki kortit on tehty pystysuuntaisiksi? Kun muovitaskuja kuitenkin on muunkinlaisia, voisi osa korteista olla vaakataskuille tarkoitettuja. Sama koskee tietenkin suurempia vaakasuuntaisia kortteja. No, aina ei voi kaikkia toiveita toteuttaa eikä koskaan tällaisten valmiiden pakkausten jokainen osa voi olla se lemppari.



Osa mietti jo aikaisemmin ja miettii varmasti edelleen englanninkielisiä tekstejä. Itse en ole koskaan niistä ärsyyntynyt, eivätkä ne häiritse oikein millään tavalla. Siitä huolimatta olisi kuitenkin enemmän kuin hienoa, mikäli jotakin tällaista saisi ihan suomalaisenakin versiona. Aina voi tietenkin vähän askarrella koneella itsekin, sitten vain tulostin laulamaan. Ehkäpä mulla onkin jotakin sellaisia suunnitelmia, mene ja tiedä... Hmmm.

Helppoa ja nopeaa?

Parhaimmillaan tällainen projekti lienee silloin, kun tarvikkeet saavat olla esillä ja kotoa löytyy valokuvatulostin. Kerran viikossa-kahdessa tai kerran kuukaudessa kirittynä projektista saanee vain paineita. Ehkä. Ainakaan se ei sovi kaikille. Jos albumi ja tarinointikortit saisivat olla jollakin sivupöydällä koko perheen käytössä, täyttyisi albumi varmastikin vaivattomammin. Tarinat voisi kirjoitella valmiiksi ja kuvia voisi tulostella parin päivän välein, milloin nyt koneen äärellä onkin. Niin helppoa tämän pitäisi olla, mutta totuushan on usein toinen.

Mielelläni kuulisin vielä ajatuksia ja kokemuksia Project Lifesta. Aiotko toteuttaa projektin uudestaan tai ehkä vasta ensimmäistä kertaa? Etkö halua missään nimessä enää käyttää aikaasi tällaiseen? Mitä projekti opetti? Mikä siinä oli parasta? Tai mikä siinä oli ikävintä tai raskainta? Oletko tyytyväinen tällaiseen muistoon omasta arjestasi? Mitä fiiliksiä projekti on herättänyt?

Tweet

Onneksi skräppäystä tehdään harrastuksena koko ajan tunnetummaksi. Tällä kertaa Puoli Seitsemän skräppäsi ja tutustui harrastukseen. Ohjelman voi katsoa Yle Areenasta (kohdasta 20:11 eteenpäin).

Ja niitä ohjelmassa mainostettuja skräppäysblogeja voi kurkkia täältä.

Skräppäystä ja varsinkin niitä ah, niin ihania ja suloisia tarvikkeita löytää myös perjantaina alkavilta Kädentaitomessuilta Tampereelta. Messuilla voi perjantaista sunnuntaihin (18.-20.11.), joten eiköhän sinä aikana ehdi jotakin kivaa bongatakin! Jos satut eksymään messuille, tule kiskomaan hihasta. Mut löytää Fiskarsin osastolta skräppäilemästä.

Tweet

Mä olen loistava aloittamaan projekteja. Monet projektit ovat enemmän tai vähemmän jäissä, toiset alalaatikossa ja toiset paperikasan alimmaisena. Eräs jämäprojektikin elää sinnikkäästi työpöydällä omassa pahvilaatikossaan, sitäkään ei ole vielä kuopattu.

Mutta. Kuinka moni tunnustaa viihtyvänsä paremmin kameran takapuolella poseeraamisen sijaan? Skräppäys saattaa helposti olla harrastuksena sellainen, että ne omat kuvat jäävät ottamatta ja hetkien tallentaminen keskittyy lähinnä jälkikasvuun ja ystäviin. Kuka tallentaa ne meidän omat, henkilökohtaiset muistot? Kuka valokuvaa meitä vuosien varrella? Siis oikeasti kuvaa, ei niin että satumme vahingossa samaan kuvaan jonkun toisen kanssa. Joillakin tämä tilanne on paremmin hallussa kuin toisilla, eivätkä kaikki välttämättä näe edes tarvetta tällaiselle. Jossain vaiheessa sitä saattaa kuitenkin herätä siihen tosiasiaan, että omasta itsestä on vain pari hassua kuvaa koko vuoden varrelta.

Linkitin aikaisemmin Elsien kirjoitukseen, kuinka itsestä voisi ottaa kuvia paremmalla menestyksellä. Uhkasin tuolloin, että yritän vetää Elsien tavoin vuoden läpi siten, että otan jokainen päivä kuvan itsestäni. Olkoon se sitten ns. pissiskuva kännykkäkameralla, kuva omista kengistä tai pikaräpsy lakatuista kynsistä. Jonakin päivänä se voi olla kuva uudesta hiusväristä, joku päivä "filmille" saattaa tarttua vain varjo asfaltissa. Mutta jokaisessa kuvassa näkyy jollakin tavalla minä. Itseään ei pitäisi unohtaa.

Jos ajankohta olisi toinen, saattaisin yrittää tätä projektia teemaksi vuodelle 2012. Aion kuitenkin aloittaa projektin jo aikaisemmin, omana synttäripäivänä. Näin saan teemaksi yhden kokonaisen ikävuoden.



Tässä vaiheessa en vielä tiedä, että millaisen kokonaisuuden tästä projektista aion tehdä. Ehkä tulostan kuvat minikoossa siten, että yhdellä aukeamalla on viikon tai kahden kuvat. Kuvista ei tarvitse kirjoittaa mitään, sillä tämän ei ole tarkoitus olla mikään päiväkirja. Kuvasarja saa toimia omana kokonaisuutenaan, ilman sen kummempaa tarinointia tai muuta suurta draamaa. Kuvasatoa voi sitten myöhemmin käyttää myös satunnaiseen itsestä ja omasta fiiliksistä skräppäämiseen. Tai ehkä en käytä kuvia mihinkään. Ehkä vain opettelen vuoden ajan sitä kameran toisella puolella olemista. Ehkä koko projekti tekee itselle hyvää, lopputuloksesta huolimatta.

Jos nyt kukaan yhtään innostuu samasta ajatuksesta, niin hihkaiskaa mullekin. Tähän voi lähteä ihan omassa rauhassaan, enkä itsekään aio auliisti jakaa jokaista kuvaa blogissa. Kaikki eivät halua kuviaan julki, mutta sen ei tarvitse olla este tällaiselle projektille.

Mä yritän tarpoa tämän(kin) projektin läpi, katsotaan pääsenkö loppuun asti!

Tweet

Järvenpään Tiimarissa on ollut kesän ajan loppuunmyynti. Sattumalta mukaan tarttui pari kovakantista vihkosta, olenhan parantumaton vihko- ja kirjahamsteri. Tarkempi tutkailu paljasti vihkot kerrassaan loistaviksi skräppäysmateriaaleiksi - ne olivat täynnä ihania muistilapputyyppisiä papereita. Kuva-aiheet toistuivat muutaman kerran, mutta vaihtelivat sävyiltään. Osa vihkon kuvista on normaalisävyisiä, osa on painettu ns. kraft-paperille, joka toistaakin kuvat aivan upeasti. Sivuilla vuorottelevat kuva-aiheet ja muistiinpanosivut, tarjolla on mm. Eiffel-tornia ja London Eye -maailmanpyörää. Ja tietenkin, kuinkas sattuikaan, lentokoneesta otettuja pilvikuvia! Vihkoset lähtivät pilkkahintaan, muistaakseni parin euron luokkaa oli tämä löytö.



Onhan tämä vähän karu kohtalo millekään sidotulle kirjalle tai vihkolle, mutta joskus vain näkee paljon suuremmat mahdollisuudet asioita purkaessa ja pilkkoessa! Irrottelin sivut muutama aukeama kerrallaan, sillä jotkut kuva-aiheet olivat kivasti aukeamina. Vaikka ostinkin kirjan lähinnä kivojen muistiinpanopapereiden vuoksi, ei joitakin herkullisia kuvia vaan voi olla käyttämättä. Katsotaan mihin kuvat vielä päätyvätkään.



Ja enhän mä olisi mä, ellen olisi hamstrannut näitä useampia. Jos olisin muistanut, ehtinyt, jaksanut ja viitsinyt, olisin vinkannut tästä huomattavasti aikaisemmin. En tiedä löytyykö vihkoja vielä joistakin Tiimareista, varmasti valikoimatkin ovat hyvin erilaiset. Sen verran sain Suskinkin näistä innostumaan, että lähdettiin samalta istumalta Tiimariin ja hakemaan vielä muutamat lisää... Hupsista.



Tweet

Tänään mulla oli ilo silputa paperia Suskin kanssa. Useammatkin sakset tekivät työtään, kuten myös maalisudit, paperileikkurit sekä tietenkin liimat ja teipit. Vaikka ei saisikaan paljon valmista aikaiseksi, tällaiset koko päivän kestävät skräppäyshetket ovat kuitenkin niin herkkua. Näitä lisää!

Tässä tiimellyksessä meidän seuraan kuitenkin putkahti kolmaskin pyörä, nimittäin kuvassa esiintyvä kaveri! Joskus sitä sattumalta saa aikaan hauskoja kuvioita, pitäisiköhän alkaa bongata suttupapereita jatkossa hieman tarkemmin?

Tämä kaveri näyttää hulvattomalta ja hauskalta, näyttäisi hänellä olevan pipokin päässä. Hänestä tulee mieleen vauhdikas kaveri! Koostumus on sataprosenttisesti mustaa akryylimaalia ja hän on syntynyt muovisella askartelumaalialustalla.

Ehdota tälle kaverille nimeä, jotta saan skräpättyä hänet otsikon kera muistoksi taas yhdestä mukavasta päivästä!

Tweet

Tekijät vasemmalta oikealle: Veronica Jennings, Lazy Kitty ja Tara Anderson

Jos ei se ole tullut vielä selväksi, niin mä olen ihan rakastunut Pinterestiin. Pienessä ajassa päänsä saa pyörälle, täyteen ideoita ja tulvimaan innosta ja inspiraatiosta.

Jos et uskalla heittäytyä ihan kokonaan Pinterestin syövereihin, kurkista vaikkapa pelkästään omat "pinnaukseni" skräppäysideoista. Niitä on jo sen verran että itseltäni ei ideat ihan heti lopu, mutta ei kuitenkaan niin paljon ettenkö etsisi koko ajan lisää.

Tweet

Mulla on nyt niin haasteellinen tavoite, että jännittää jo valmiiksi. Haluaisin koota yhdelle sivulle kaikki (luit oikein) suomalaiset blogit joissa skräpätään. Luuletteko tämän olevan mahdollista? Se vaatisi hieman apua muiltakin, ainakin siinä muodossa että vinkkaa sellaisista paikoista joita ei listalla vielä ole.



Tulen keräämään listan osoitteeseen http://ellae.net/page/finscrap. Toivon tämän sivun auttavan ja palvelevan muitakin, sillä viimeaikaiset keskustelut blogien löytämisestä herättivät ainakin itsessäni lievän ahdistuksen ja tuskan siitä, että onko itselläni jäänyt löytämättä jokin kiva skräppäysblogi.

Jos on kerran maininnut blogissaan jossakin sivulausessa sanan skräppäys, se ei mielestäni tarkoita vielä "skräppäysblogia". Jos taas on edes kerran skräpännyt jotakin ja aikoo skräpätä jatkossakin, tällainen blogi kuuluu listalle. Tarkoitus ei ole koota aktiivisten skräppääjien blogilistaa tai muutakaan erityisehdot täyttävää kokonaisuutta. Jos blogissa on skräppäysasiaa edes vähän, haluaisin saada sen listalle.

Tweet

Täällä on näyttänyt tänään tällaiselta. Työpöytä oli raivattu ja tyhjä, kunnes puoli tuntia myöhemmin pöytäpinnasta ei tainnut näkyä enää senttiäkään. Mutta eipä hätää, sehän tarkoittaa vain sitä että homma toimii ja skräppimojo on päällä!

Tweet

Vastaanpa haasteeseen minäkin. Veeruliiru kehotti kokoamaan kuluvan vuoden 12 parasta leiskaa. Heti täytyy todeta, että tässä ei nyt ole omasta mielestäni parhaat 12, mutta kivat 12. Mulla on jonkin verran (lue: iso kasa) eri syistä julkaisemattomia leiskoja tuolla pinossa, ja sitä selaillessani löysin monta työtä jotka olisivat voineet olla tässä ryhmässä. Mutta ne ovat nyt siellä ja nämä täällä. Ja näistä kaikista tykkään. Palvellee siis tarkoitustaan.



Kuvat eivät nyt aukene isommiksi, sillä läiskäisin ne itsekkääksi yhdeksi kuvaksi photarissa. Osa töistä on blogissa julkaisemattomia, esim. työt 2, 6 ja 7 on julkaistu Ihanassa tänä vuonna. Kaksi ensiksi mainittua arvatenkin maaleihin liittyen ja viimeinen (7) oli jutussa, jossa ommeltiin leiskoihin käsin ja koneella. Nämä työt löytyy kirjoituksen lopusta suurempina.

Mutta sitten sitä pyydettyä analyysia. Värit. Kraft. Maalit. Mustaa mukana. Pienten kuvien ryhmät. Oikeastaan yllätys oli tuo, että mähän olen käyttänyt maalia enemmänkin. Kuvittelin jotenkin, että ehkä vain parissa työssä, mutta ehei. Puolessa näistä on ompeleita, kaikki on värikkäitä ja kaikissa on aika paljon sekalaista sälää. Poikkeuksena työt 9 ja 10, jotka ovat aika erilaisia kuin muut 10 työtä. Tykkään silti. Yllätys oli myös se, että parissa näistä mun "kivoiksi töiksi" rankkaamissa leiskoissa on tekstiä ihan hurjan paljon (työt 4 ja 10).

Punaista ja keltaista, yllätyksekseni myös sinistä (en ole sinisen ystävä ollenkaan!). Joten sanoisinkin, että oli taas tarpeellista tehdä pieni katsaus tilanteeseen ja jatkaa sillä linjalla mistä tykkää. Hyvä osoitus siitä on se, että kivojen joukkoon pääsi blogistakin tutut, tuoreimmat jämätyöt. Se on hyvä merkki!

Työt eivät ole aika- tai paremmuusjärjestyksessä, järjestelin hieman värimaailmojen mukaan.



Tästä maalisotkusta tykkään ihan hulluna vieläkin. Luottokorttilevittelyä, ei sen kummempaa. Ihmeellistä että tykkään, sillä sininen on aika vallitseva tässä. Ehkä keltaisen ja mustan kanssa turkoosiin vivahtava sininen on jopa mun lemppareita, ainakin vaikuttaisi siltä kun muitakin töitä (julkaisemattomiakin) silmäilin. Tuleeko tästä kenellekään mieleen lakritsajäätelö?!

Tämä ja seuraava työ olivat siis Ihanan jutussa, jossa maalailtiin taustoja.



Tästäkin taustasta tykkään hirmuisesti. Mustan, valkoisen ja pinkin yhdistelmä on aina ollut yksi mun lemppareista. Ja ne yhdistettynä kraftiin, oivoijoijoivoioi. Jälki on tehty aaltopahvilla, käytin samaa palasta ja lisäsin välillä maalia, siitä hieman sekalaisen väriset viivat joissakin kohdin. Kuvat by 6-vuotias Mico. Kamerasta löytyi aivan hurjan kivoja kuvia, antakaa ihmeessä pikkupokkareita lasten käsiin!



Tämä työ ei ollut ihan väkisin tulossa tähän top tusinaan, mutta kun tässä on rakas ystävä, nam-nam-mokkapalat, ruskeaa ja pinkkiä ja vähän ompeleita, niin niiden ansiosta se ehkä lopulta tupsahti joukkoon. Ja kun olin tämän valinnut, tiesinkin miksi tykkään tästä paljon. Ne on ne tulostetut tekstisuikaleet! Käytin niitä yhteen aikaan tosi paljon ja selkeästi on ajatuksissa käyttää jatkossakin. Tuskin olisin tätä muuten valinnut. Kirjaimet kuuluvat myös tähän herkut-sarjaan. Tykkään isoista Cosmo Cricketin blackboardeista ja ne olivatkin kauan "en raaski käyttää" -pinossa. No enpä ole tainnut tämän työn lisäksi vielä muualle käyttääkään!

Tällaista. Saa toki analysoida halutessaan. Itselle oli taas mukavan valaisevaa. Kiitos vain projektipäällikölle.

Taisin luvata, että loppukuun teema on jämämateriaalit. Niinpä keräsin vanhimpia ja vähemmän inspiroivia jämiä periaatteella, että viisi kaikkea. Kasaan päätyivät seuraavat jutut, kaikki täysin sattumanvaraisesti:

• 5 kokonaista 12" x 12" paperia, kasasta "vanhoja ja kauheita"
• 5 kokonaista 6" x 6" paperia, vanhempien papereiden kasasta
• 5 paperisuikaletta, jotka ovat jääneet letter-kokoon leikatuista isoista arkeista
• 5 paperin reunasta jäänyttä palaa, joissa "strippi" mukana
• 5 palaa erikoispaperia, kuten kalvoja, reikäpapereita jne.
• 5 lähes tyhjäksi käytettyä siirtokuva-arkkia
• 5 jonkin verran käytettyä tarra-arkkia
• 5 settiä vanhoja ja osittain käytettyjä kirjaimia, pieniä ja suuria
• 5 paperikuvaa
• 5 "tarrastrippiä"
• 5 journaling-lappua
• 5 kangas- tai paperikukkaa
• 5 pahvikoristetta
• 5 muovikoristetta
• 5 haaraniittiä
• 5 huopakoristetta
• 5 kangastilkkua
• 5 lyhyttä nauhanpätkää
• 5 nappia
• 5 lankaa tai lankakerän loppua
• 5 värituotetta (maalit, musteet jne.)



Syynä tällä tavalla valittuihin ja kerättyihin erilaisiin pikkukoristeisiin oli se, että säilytän koristeita kyseisiin ryhmiin jaettuna. Kangas- ja paperikukat ovat omassa purkissaan, napit omassaan, huopa-, pahvi- ja muovikoristeet omassaan ja kaikki haaraniitit samassa purkissa. Mukana ei ole esim. sirkkarenkaita, sillä en taida tällä hetkellä edes omistaa moisia. Lisäksi olisi löytynyt sekalainen määrä erilaisia metallikoristeita ja kaikkea muuta pikkusälää. Valitsin kuitenkin "koristeryhmät" sen perusteella, että näitä löytyy enemmän kuin paljon.





Äkkiseltään tämä tuotemäärä saattaa tuntua älyttömän suurelta, mutta haastetta tässä riittää. Tuotteet on valittu täysin sattumanvaraisesti, eivätkä värimaailmat, tyylit tai aiheetkaan kohtaa millään tavalla (paitsi ehkä joissakin tuotteissa sattumalta).



Haaste tästä muodostuu siksi, että nämä kaikki tuotteet on käytettävä skräppäykseen. Eikä siten, että "lätkitään nyt sitten jotakin", vaan tarkoitus on tehdä ihan oikeasti niitä kivoja töitä näillä jämillä ja hylkiöilläkin. Sivujen koot tulevat todennäköisesti hieman vaihtelemaan, sillä pyrin tekemään jatkossa muutakin kuin letter-kokoa. Jossakin sivussa saattaa luonnollisesti olla enemmän ja jossakin vähemmän materiaalia.



Näiden tuotteiden lisäksi voin käyttää ainakin seuraavia materiaaleja ja tarvikkeita:

• Työvälineet, kuten erilaiset lävistäjät ja leikkurit
• Liimat, teipit ja kiinnitystarvikkeet (ei kuitenkaan koristeellisia)
• Yksiväriset taustapaperit ja -kartongit
• Muu paperimateriaali, kuten tavallinen kopiopaperi, mainokset jne.
• Ompelukone, mutta vain valituilla jämälangoilla
• Kynät kirjoitukseen (ei värillisiä tusseja tms.)
• Tietokone tekstin kirjoittamiseen, ei koristeiden tms. tekemistä


Käyttökiellossa ovat kaikki muut, mitä en ole tässä maininnut. Esimerkiksi leimasimia ei saa käyttää, ne toisivat liikaa vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia. Väreihin kuuluvan musteen ja maalien lisäksi hyllyn maalipurkeille ei ole asiaa, eikä mustaa tai ruskeaa mustetyynyä kannata haaveilla jämistä löytyvän vanhan punaisen lisäksi.



En tiedä muistinko kaikkea itselle oleellista kertoa tässä, mutta sävelet ovat hyvin selvät. Näillä vanhoilla jämämateriaaleilla on tehtävä mahdollisimman monta skräppäystyötä.

(Kuvat tuli otettua yömyöhällä, sillä halusin päästä jo tänään vauhtiin ja aloittaahan ei voinut, ennen kuin kaikki "todistusaineisto" oli kuvattu. Pahoittelut mukavista heijastuksista ja muista epäolennaisuuksista.)

Kysymys kuuluukin, että kuinka monta sivua luulet näistä valmistuvan?

Vähän tuossa iltasella kaavailin, että jos ottaisi kokeeksi sellaisen "skräppää kymmenen työtä pelkistä jämämateriaaleista" -projektin. Aina silloin tällöin sitä tekee sivun niistä materiaaleista mitä pöydällä sattuu lojumaan, mutta jos yrittäisi hyödyntää tätä ideaa vieläkin enemmän. Ihan vain siksi, että eilenkin niistä syntyi todellinen vartin pikaleiska ja vieläpä mieluinen sellainen.

EDIT: Tein vielä jämämateriaalien jämämateriaaleista toisen leiskan. Halusin kokeilla, että kuinka pitkälle silput riittävät. Ehkäpä tulisi vielä kolmaskin työ jos oikein yrittäisi!



Vasemmalla oleva työ tehty jämistä ja oikeanpuoleinen työ jämien jämistä. Käytännössä samat materiaalit ja kieltämättä myös sama tyyli. Mutta mitä väliä? Matskut on ainakin hyödynnetty loppuun saakka.



Yllä olevaan työhön en käyttänyt mitään ns. uutta. Taustapaperissa oli jotakin tuhrua, jonka peitin toisella paperilla. Ja tämä toinen paperi (kellertävä, viivoitettu) oli jämäpala. Pinkin paperisuikaleen leikkasin kuviosaksilla kahtia ja käytin myös jämäpuolen. Pöydällä olevat maalit sattuivat sopimaan kuvan väreihin, joten hätäinen sutaisu niitä. Kirjaintarrat kyseisestä arkista olivat aika vähissä, mutta vielä niistä otsikon sai hienosti. Pari hassua siirtokuvaa juuri niistä arkeista mitkä lojuivat pöydällä, lattialta löytyi pätkä keltaista maalarinteippiä (okei, se ei siis lojunut pöydällä), valkoinen puhekupla oli pudonnut mun "chipboard-laarista" ulkopuolelle ja ompelukoneeseenkaan en vaihtanut lankoja.

...ja vielä se "editin" toinen työ suurempana.



Samat sävelet kuin yllä. Turkoosia maalia olin sutinut pohjaan jo aikaisemmin, joten päätin käyttää sen taustaksi. Loput viivapapereiden paloista asettelin täyttämään sivun alaosan. Valkoista maalia tiputin pari pisaraa suoraa sivulle ja pyyhkäisin paperisuikaleen palasella sileäksi, sillä muuta levitykseen sopivaa apuvälinettä ei löytynyt ja eilen pesty vaahtomuovisivellin oli ihan liian kaukana kuivumassa. Viimeinenkin teippipalanen piti tunkea sivuun. Ja k-kirjaimet oli loppu. Ja lankakin loppui juuri kun olin huristanut sivun ympäri.

Ihan kivaa, vaikka keräilikin matskut sekalaisesta kasasta. Pitäisi harrastaa huomattavasti useammin. Ehkäpä otan loppuvuoden teemaksi!

Muutamassa blogissa sekä blogien kommenteissa on viime aikoina näkynyt pohdintaa siitä, että kykeneekö tekemään December Dailya, onko se mielekästä tai mitä sen ylipäätään pitäisi sisältää. Pari ajatusta aiheesta täältäkin.

Mulle December Daily ei ole sama kuin joulukirja tai -albumi. Mulle se on kirjaimellisesti "joulukuu päivittäin". Mun kokonaisuuteen ei tule jouluisia ajatuksia alusta loppuun, jos ollenkaan. Ehkäpä jouluaaton läheisyyteen puoliväkisinkin tulee jotakin joulusta mainittua, mutta mulla aiheena on joulukuu, ei joulu. Jos mun albumin aiheena olisi joulu, olisi sen ajankohtakin jotakin 24.-26.12. Mun joulu ei ala joulukuun ensimmäisestä, ei ensimmäisestä adventista tai itsenäisyyspäivästä. Mulle joulu tarkoittaa vain paria päivää joulukuusta. Mä en myöskään kierrä jouluostoksilla marraskuun puolivälistä lähtien, en koristele kotia enkä lähettele joulukortteja. Mulla ei ole varsinaista joulun valmistelua, joten on aika luonnollista jättää jouluiset aiheet pois myös December Dailysta. Mulle December Daily on vain joulukuun tallentamista, arkista sellaista. Tai kaikkea sitä, mitä joulukuussa tapahtuu.

December Daily liitetään väkisinkin jouluun ja joulun odotukseen. Ja se on hyvä, ainakin jos on jouluihminen. Mutta mä en ole, joten mun DD:stä ei myöskään tule jouluista.

Joulutohinoiden keskellä skräppäämiselle tuskin on yhtä paljon aikaa kuin normaalisti, ainakaan heillä jotka toivovat DD:stä muutenkin jouluisempaa kokonaisuutta. Mitä arkisemman kokonaisuuden on valmis tekemään, voisi kuvitella että sitä vähemmän käyttää aikaa myöskään jouluvalmisteluihin. Mutta juuri tästä syystä näitä "dailyja" kootaankin etukäteen. Joulukuun murheeksi jää enää täyttäminen, joka vaatii oikeastaan vain valokuvan teettämisen tai tulostamisen sekä pari riviä tekstiä kuvaan tai päivän tapahtumiin liittyen. Jokaisen päivän kohdalla ei tarvitse edes olla molempia.

Jos itse olisin saanut oman DD:n rungon valmiiksi ennen joulukuun alkua, tuskin edes pohtisin tätä asiaa. Siispä olen vakavasti miettinyt sitä, että nyt kokoamani runko tulee toimimaan vuoden 2011 December Dailyna. Silloin se vastaisi paremmin tarkoitustaan, olisi valmiina ottamaan vastaan kuvia ja tekstiä. Nyt se on lähinnä paine takaraivossa. (Sen verran hyvin kuitenkin tunnen itseni, että vuoden päästä haluaisin todennäköisesti tehdä uuden. Nyt tehty runko tuntuisi vanhalta ja typerältä, eikä ehkä inspiroisi ensi vuonna enää ollenkaan. Mene ja tiedä, nähtäväksi jää miten tässä käy.) 

Mitä tulee arkisten aiheiden skräppäämiseen, niin ehkä se onkin monella asian kanssa painivalla yksi suurimmista ongelmista. Jos DD:stä haluaa jouluisen kokonaisuuden, niin ehkä mukaan ei halua kuvia päivän postikasasta tai ruokakaupan tyhjästä leipähyllystä. Eikä ainakaan tukkeutuneesta imurista?! Ehkä ongelma onkin silloin se, että ei ole tottunut skräppäämään niistä kaikkein arkisimmista asioista? Jos tyhjästä kahvikupista skräppääminen tuntuu oudolta ajatukselta ns. normaalissakin skräppäämisessä, niin todennäköisesti se on ongelma myös December Dailyn kanssa.

Pohdintaa on ollut mielenkiintoista seurata. "Mitä ihmettä mä siihen albumiin laittaisin?", kysytään siellä sun täällä. Siis mitä ihmettä? Vuorokaudessa on 24 tuntia. Harva meistä viettää koko vuorokauttaan nukkuen. En ymmärrä miksi tavallisen arjen tallentaminen on joskus niin vaikeaa mieltää tavalliseksi skräppäykseksi. Juuri sitähän skräppäys on, hetkien tallentamista. Arjessa ja juhlassa.

Edelleen peräänkuulutan sitä, että skräpätä voi millaisista asioista tahansa. Sellaista käsitettä kuin "hyvä skräppäysaihe" ei ole olemassakaan. On ainoastaan aiheita, jotka joko kiinnostavat tai eivät kiinnosta. Siis skräppääjää. Se onkin sitten kokonaan uusi mietinnän aihe, että mikä mahtaa kiinnostaa jälkipolvia (jos ylipäätään skräppää heitä varten).

En mä muuten, mutta kun Päivi ja Suski (no ehkä vähän Nelssonkin) pakotti. Tänään on jo joulukuun kuudes ja mä vasta aloittelen December Dailya. Ei mitään hajua siitä, että mitä menneinä joulukuun päivinä on tapahtunut. Ei päivittäisiä valokuvia eikä muistiinpanoja.

Pidän myös sen vaihtoehdon auki, että kokoan nyt vain rungon ja käytän (täytän) tämän sitten ensi vuonna. Miksi ei?

Nyt on kamera, vaatteet ja silmälasit ihan Glimmer Mistissä. Voi jee. Kyllä mä pöydän suojasin, mutta kaikki muu oikeastaan unohtui. Niin ja jos joku rykii tässä vaiheessa, että miten mä olen käyttänyt mitään glimmermistejä, niin sanokaapa se. Paperinauhasta tarttui syksyllä mukaan.

Isäntää odotti ruokapöydän valloittanut yllätys aamulla, sillä työpöydällehän ei enää mahdu. Ehkä seuraava operaatio olisi taas sen siivous. Ihan mukavaa puuhaa, mutta aika olisi kiva käyttää tehokkaammin!



Numerot ovat Tim Holtzin maskisarjasta, josta löytyy numeroiden lisäki myös aika grunget kirjaimet. Ja koska mä olin vähän tohelo näitä tehdessä, onnistuin jo tuhoamaan ykkösen ja kakkosen melkein käyttökelvottomaan kuntoon. Mutta kuka nyt ykkösiä ja kakkosia tarvii?!

Pahvikortit oli tosi käteviä tähän tarkoitukseen, pitäisi hyödyntää useamminkin kaikenlaisessa askartelussa. Vielä ei ole minkäänlaista aavistusta miten ja mihin nämä kortit kiinnitän, mutta JOS tästä kehkeytyy December Daily, niin onpahan ainakin erilaiset numerot vaihteeksi. En siis mennyt aidan matalimmasta kohdasta, vaikka kirjain(numero)tarroja löytyy vinot pinot. Aika ylpeä olo!

Ihanaa huomata Project Life -innostuneiden määrä! Mut yllätti kuitenkin erityisesti se, että Turquoise Edition on ollut todella selvästi suositumpi kuin Amber. Mielenkiintoista! Ei siis se, että turkoosista tykätään vaan se, että siitä ollaan kiinnostuttu selkeästi enemmän. Ja koska mä olin varautunut juuri päinvastaiseen tilanteeseen, on tilanne nyt seuraava. Turquoise Editionia ei ole enää hirveästi jäljellä tulevasta erästä, mutta Amberia löytyy vielä reippaammin. Jos siis epäröit vielä asian kanssa ja olet kiinnostunut erityisesti turkoosista versiosta, kannattaa päätös tehdä pian. Amberia pähkäilevillä on hieman enemmän vielä harkinta-aikaa! :)

Muistakaa myös, että ennakkotilaushinta 89 euroa on voimassa vain marraskuun loppuun asti. Veronpalautuksista ehtii kuitenkin hyvin törsäilemään vähän askartelutarvikkeisiinkin, laskulla kun saa maksuaikaa 14 päivää. Ja Project Lifea voi siis ostaa täältä.



Joku ehkä miettii, että jaksaisiko sitä tallentaa arkea ihan niin tiiviillä tahdilla kuin mihin Project Life on alunperin suunniteltu. Pieni muistutus kuitenkin siitä, että mitään rajoituksia Project Lifen käyttöön EI OLE. Ja jos sitä käyttää ihan tavallisen arjen tallentamiseen ja käytännössä vuoden ajan, on siinäkin monta eri vaihtoehtoa.

• koko kalenterivuoden tallentaminen 1.1.-31.12.
• koko ikävuoden tallentaminen esim. omasta tai lapsen syntymäpäivästä alkaen
• koululukuvuoden tallentaminen syksystä kesäloman alkuun saakka
• syntyneen lapsen (tai lapsenlapsen) ensimmäinen vuosi
• ensimmäinen vuosi uudessa kodissa
• ensimmäinen vuosi avioliitossa, kihloissa, yhteisessä kodissa...

Jokapäiväinen "skräppääminen" tällä kokonaisuudella ei vaadi myöskään sitä, että joka päivä on otettava valokuva, kirjoitettava mietteitä tai muutenkaan ns. muistettava projekti. Arjen voi ajatella aivan yhtä hyvin myös viikkotasolla, sillä jokaiselle viikolle on varattu aukeama. Tälle yhdelle aukeamalle voi tallentaa esimerkiksi 2-3 päivän tapahtumat viikon yleiskatsauksena, tärkeimmät hetket ja viikon kohokohdat. Ihan jokaisen päivän löytyminen albumista ei missään nimessä ole välttämätöntä edes koko vuoden tapahtumia tallennettaessa.

Tällaisen selkeän ajanjakson lisäksi on muitakin tapoja käyttää Project Lifea. Kokonaisuus on mitä mainioin mm. seuraavien aiheiden kokoamiseen samaan albumiin helposti ja nopeasti.

• vaihto-oppilasvuosi
• pidempi ulkomaanmatka, työkomennus tms.
• 100 lemppariasiaa (muovitaskuja 54 kpl)
• 100 mitä tahansa muuta asiaa
• koko albumi yhdestä aihealueesta, esim. numeroidenkuvausharrastuksesta!
• albumi haaveista, toteutuneista ja odottavista, kivoista jutuista jne.
• tavallinen valokuva-albumi ilman sen kummempaa aihetta

Albumin mukana tulee 54 muovitaskua (eli 108 sivua). Taskut on jaettu siten, että niihin mahtuu 4 kpl vaakakuvia (tavallinen kymppikoko, 10 x 15 cm) sekä 4 kpl 3" x 4" -kokoista tarinointikorttia, kuvituskorttia tai valokuvaa! Vaikka mukana tulevat valokuvataskut onkin tarkoitettu vaakakuville, voi pieniä taskuja käyttää pienemmässä koossa oleville pystykuville. Myöhemmin voi ostaa erikseen myös kymppikokoisille pystykuville tarkoitettuja taskuja, mutta albumin mukana tulevien taskujen ei tarvitse rajoittaa pystykuvien käyttämistä!

 

Uusia designeja en ole itsekään päässyt vielä käyttämään, mutta tässä kuitenkin oma aiheeni tämän vuoden setille, joka käsittelee sataa asiaa joita tykkään kuvata. Tämä ei tarkoita sataa asiaa joista tykkään, vaan nimenomaan niitä juttuja joita mulla on taipumus kuvata. Muutamia tarroja lisätty omista valikoimista, mutta kaikki paperit ja kortit on tämän vuoden Project Life -setistä.

Pahoittelut erittäin huonolaatuisista kuvista.







Tämä tulee pysymään linjaltaan hyvin samankaltaisena alusta loppuun. Ensi vuodelle on tulossa perinteinen koko vuoden tallentaminen, parillakin eri idealla (sillä enhän osannut itsekään valita Amberin ja Turquoisen välillä).  Nuo valkoiset kortit joissa on tulostettua tekstiä, ovat sellaisia kuvioita jotka ei ehkä ihan niitä lemppareita ollut. Käytin siis hyödyksi ja pistin printterin läpi.

Vaikka näissä kuvissa näkyvätkin kuvien päivämäärät, en itse koe sitä kaikissa yhteyksissä tärkeimmäksi asiaksi. Setin mukana tuleva päivämääräleimasin on kuitenkin hirmu kiva lelu ja uskonkin sen päätyvän varsinaiseen tehokäyttöön muussakin skräppäyksessä.

Tämä on kiva projekti siinäkin mielessä, että pääsee käyttämään paljon sellaisia kuvia joista ei ehkä kaikista "jaksaisi" skräpätä perinteisessä muodossa, mutta jotka haluaa kuitenkin jollain tavalla esille. Ja mikä parasta, tätä voi tehdä milloin tahansa, ilman aikatauluja ja kalenteriin katsomista!