Edellisessä Stadi Scrapissa oli jälleen "hieman tuskaista" saada mitään valmiiksi. Tämä taisi olla ensimmäinen tapahtumassa valmistunut työ, mutta tämän eteen ei sitten paljon tarvinnutkaan ponnistella. Sassafras tarjosi kuviot, enkä mä paljon muita juttuja tähän käyttänytkään. Ei tarvinnut, miellytti ihan tällaisenaan. Siitäkin huolimatta, että sävyt ovat aika lällärit omaan makuuni. Toimivat kuitenkin yhdessä.

Mä oon aina tykännyt vahvoista kontrasteista ja tummalla taustalla väritkin pääsevät paremmin oikeuksiinsa, varsinkin tällaiset vähän hailakammat (joillekin nämä taas ovat normaalia kirkkaammat).

Tällainenkin sivu on ns. vartin leiska. Jostakin syystä nopeat versiot ovat nyt miellyttäneet enemmän, sillä niiden kanssa ei ole tarvinnut takuta, repiä, korjata, paikkailla, miettiä tai muutenkaan jahkailla ja pähkäillä. Viime aikoina kaikki mun työt ovat tainneet olla näitä nopeita rykäisyjä.

Tässä ei ole oikeastaan mitään ihmeellistä, pelkästään valmiita kuvioita hieman lomittain ja päällekkäin kiinnitettyinä. Äiskän kuvastrippi kukkien väliin ja osa kuvioista vielä osittain kuvan päälle. Niin yksinkertaista skräppäystä kuin olla ja voi, mutta joskus selviää vähällä.

Noita Sassafrasin kuvioita on vielä vinot pinot jäljellä, kiitos jättimäisen paketin ja sikahyvän tarjouksen. Saattaapi niistä syntyä vielä leiska jos toinenkin samanlaista pikapikavauhtia.



Jos jotakin muuttaisin, niin saattaisin lisätä valkoiset, keltaiset tai pinkit ompeleet kehystämään sivua. Stadi Scrapin ompelukoneet ei tykkää mun seurasta, joten päätin olla ompelematta ja lisätä kotona jos siltä tuntuu. Niin, siellä on mahdollisuus käyttää myös ompelukoneita!

Suski varmasti ilmoittelee ihan lähiaikoina kevään päivät, päästään taas vähän rellestämään!

Skräppäysideoita olisi taas vaikka muille jakaa, voi kun saisi tallennettua kaiken kuvina paperille tuolta pääkopasta! Piuha päähän ja silleesti.

Tweet

Vuoden eka Inspis kehottaa käyttämään palan vanhaa kalenteria.

Pöydänkulmalla lojui sopivasti viime vuoden seinäkalenteri (ihana Mauri Kunnas) ja sitä sitten rupesin selailemaan inspiraation toivossa. Aivotyön piti olla varsin sujuvaa lukemieni tapahtumien ja mahdollisten olemassa olevien valokuvien suhteen, joten alitajunta varmasti vihjaisi jotakin Stadi Scrapista. Koska niitä oli, apua, missä missä missä. No joulukuussa ainakin. Mä uhosin silloin Suville, että varmasti käytän hänestä ottamani valokuvan johonkin sivuun. Niinku ihan varmasti, joo-o. Hähää! Ihana Suvi!

Puolet kalenterin sivusta paperileikkuriin, kuvan nopea tulostus, tekstin kirjoittaminen suoraan valokuvaan (oon tähän tapaan nyt aivan rakastunut!) ja muutama pätkä herkkuteippejä. Huopasydän kiinni ja kohti ompelukonetta. Puolet ympyrästä olin jo ommellut päivämäärän ympärille kun tajusin, että eihän mulla ole edes lankaa. No mitäs väliä, pari ympyrää vielä lisää. Käy se näinkin!

Tämä kaikki tapahtui taas sarjassamme "ehtisinköhän tehdä vielä Inspiksen, vartti aikaa".

Tweet

Olipahan urakka, väittää tämä skräppäystyö. Inspiksessä on aiheena viikkoyhteenveto, oma työni kertoo remppaurakan kokonaistunneista. Ei ehkä se perinteisin viikkoyhteenvedon aihe, mutta yhteenveto kuitenkin.

Pyörittelin kyseistä valokuvaa viimeksi Stadi Scrapissa, enkä tuntunut pääsevän sen kanssa alkuun, en sitten millään. Olin jo tuskastua koko touhuun ja ärsyynnyin kun mikään ei ottanut sujuakseen. Hyviä ideoita tuli joka puolelta, en vain osannut ottaa niitä vastaan. Pyörittelin lopulta kuvassa olevia väriliuskoja ja tein niistä haitarin sekä muita sommitelmia. Ajatuksena taisi olla jossakin vaiheessa muistaakseni valkoinen kartonki ja värimallit, mutta en nyt muista miksi luovuin siitäkin ajatuksesta. Luovuin aika monesta muustakin ajatuksesta, eikä mikään paperi ollut muka hyvä. Tämänkin taustapaperin olin leikannut jo toista työtä varten, mutta se päätyi tähän vahingossa - ja sopii kokonaisuuteen kyllä todella hyvin, vaikka itse sanonkin.

Kun sivu oli valmis, Suski huomasi siitä puuttuvan jotakin. Otsikko! Olin mielessäni ilmeisesti ajatellut viikonpäiväteipin ajavan otsikon virkaa, mutta ei kokonaisuus näyttänyt ollenkaan valmiilta sen jälkeen kun Suski asiasta huomautti. Onneksi oli mukavat kirjaimet (numerot) mukana, joten sain sivun valmiiksi saman tien.

Journalingin kirjoittaminen valokuvaan oli mulle itsestäänselvyys jo siinä vaiheessa, kun olin tulostamassa valokuvaa. Olen tykästynyt tähän tapaan ja haluaisin käyttää sitä enemmänkin. Aina se ei vain kuvaan mahdu eikä sovi, mutta tässä se on mun mielestä ihan oikealla paikalla.

Tweet

Tämä työ syntyi yötä vasten. Lauantai-iltana iskenyt järjetön luovuuspuuska aiheutti jos jonkinlaista ideaa ja toteutusta. Unet jäivät vähiin, mutta eihän ideoiden synnyttyä ole vaihtoehtoja. Eihän?

Palautteen johdosta kuva on nyt pienempänä, ilmeisesti pienemmillä näytöillä pystykuvat ovat olleet liian suuria hahmotettavaksi. Kiitos siis palautteesta, aina ei tule ajatelleeksi kaikkea. Ja kuvaa klikkaamalla sen näkee suurempana, joten toivottavasti tämä toimii paremmin tällä tavalla.

Idea lähti taas jostakin ihan pienestä välähdyksestä mielessä. Mietin noita Tim Holtzin pääsylippuja, että mihin ihmeeseen käyttäisin vihkossa olevat lähes sata pääsylippua. Joidenkin tuotteiden kohdalla iskee valtava piheyskohtaus - tiedättehän, kun jotakin tuotetta ei vain malttaisi käyttää mihinkään. No näiden lippujen kohdalla ajattelin repäistä. Ja repäisinkin, nimittäin vihkosta lähti monta riviä pääsylippuja ja kiinnitin ne täysin sattumanvaraisesti alekkain.

Perse edellä puuhun?

Ompelukoneella epämääräistä neliötä pääsylippujen päältä, vähän mustaa ja punaista maalia levitettynä. Vasta tämän jälkeen hahmotin sivun todellisen aiheen. Joskus puhuttiin ainakin Suskin kanssa siitä, että miten sivu lähtee rakentumaan. Suski kertoi aloittavansa sivunsa aina valokuvasta, keräävänsä asiat sen ympärille. Itse aloitan useinkin näin nurinkurisesti, eli menen ns. perse edellä puuhun. Mutta usein se toimii mulla paremmin, mene ja tiedä miksi.

Yhdeksi syyksi tähän nurinkurisuuteen olen miettinyt sitä, että annan valokuvien rajoittaa liikaa. Mietin liikaa lopputulosta ja huomaan rajoittavani itseäni, mikäli yritän suunnitella kaiken valmiiksi. Olen aloittanut monta mieluista työtä ilman minkäänlaista suunnitelmaa. Aloitan jostakin, kokoan joitakin papereita, roiskin maalia. En mieti. Jossain vaiheessa idea sitten tulee, näen puolivalmiissa sivussa jotakin, vaikka siinä ei ole vielä valokuvaa eikä tarinaa. Kuulostaa varmaan oudolta, mutta tämä toimii itselläni paremmin kuin hyvin.



Jos joskus olet todellisessa scrapper's blockissa, mitä jos kokeilisit tehdä asiat täysin toisessa järjestyksessä? Suosittelen kokeilemaan myös tätä, ainakin kerran. Jos se ei toimi, niin ainakin tiedät että se ei todellakaan toimi ja kokeilet seuraavalla kerralla jotain ihan muuta.

Kun sivu tuntui muuten valmiilta, ajattelin kokeilla kauan muhinutta ideaa juuttinarusta skräppäyssivun ympärillä. En nyt tiedä lopputuloksesta, vähän niin ja näin, mutta tulipahan kokeiltua. Ehkä se pehmentää kokonaisuutta, ehkä ei. Saatan kokeilla samaa ideaa vielä johonkin muuhun työhön, ehkäpä pienemmässä mittakaavassa - miksei vaikka pelkän valokuvan ympärille. 

Materiaalit Crafticasta

• taustapaperi: 7gypsies / Lille 8" x 8" Variety Pack  
• pääsyliput: Tim Holtz / Adage Tickets
• piparikehys: Jillibean Soup / Journaling Sprouts, Monster Stew
• pahvikuviot: My Mind's Eye / Alphabet Soup, Chipboard Elements
• akryylimaali, musta: Kaiser Craft / Akryylimaali 75ml, musta
• akryylimaali, punainen: Kaiser Craft / Akryylimaali 75ml, punainen



Tweet

Nopeaa skräppäystä tässä siivouksen ja kokkauksen lomassa. Valokuvakin oli jo käsitelty ja tänne blogiinkin laitettu pienen hehkutuksen kera - kysehän on siis mun vanhasta sähkökirjoituskoneesta. Se ei todellakaan ole antiikkia, saati sitten mikään upea Remington. Mutta se on kuitenkin kirjoituskone!

Olisikohan ollut jo keväällä kun ihastuin Crafticassa aakkosklemmareihin. Mä oon niitä jemmannut ja jemmannut, sarjassamme "raaskiiko näitä mihinkään koskaan käyttääkään" -tuotteita. Tähän työhön mä sitten raaskin, kokonaisen yhden klemmarin. Typewriter-olemus ei olisi sopinut paremmin mihinkään muualle kuin juuri tähän työhön.

EDIT: Palautteen perusteella skräppäystöiden pystykuvia pienennetty. Skräppäystöiden kuvat saa jatkossakin näkymään hieman suurempina niitä klikkaamalla. Kiitos palautteesta.

Otsikon kirjaimet heittelin kerrankin ihan vinksin vonksin, viivotinsyndrooma alkoi ahdistaa. Kaavoista poikkeaminen tuntuu tekevän joskus ihan hyvää, nyt ainakin oli piristävää asetella kirjaimet ilman mittailua ja mallailua - sinne vaan!



Jaa, että mitäs mun työt olisivat ilman jonkinlaisia lainausmerkkejä? No niinpä. Hieman kuitenkin puolustaudun, sillä alkuperäinen idea näillä lainausmerkeillä oli vain sitoa sivun vasemmalla puoliskolla näkyvää punaista väriä. Seli-seli-seli. Kun tykkää niin tykkää! ;)

Muuttaisinko jotakin? Ehkä. Kirjoituskoneen malli (QS100) voisi näkyä jossakin. Ehkäpä lisään sen vielä, kuhan vain keksin miten. Pienempi valokuva jossa näkyy malli, vielä osittain tuon valokuvan päälle?

Materiaalit Crafticasta

• kuviopaperit: 7gypsies / Lille 8" x 8" Variety Pack  
• kuviopaperisuikale: Pebbles Inc / So Tweet Collection, Tweets
• kirjaintarrat: Studio Calico / Elementary Collection, Cardstock Stickers
• aakkosklemmari: Paper Studio / Spare Parts, Alpha Clips White
• lainausmerkit: American Crafts, Dear Lizzy / Foam Stickers, Merry



Tweet

Hei muru - mä oon taas skräpännyt susta! ♥

Viime kerralla Stadi Scrapin tuotokset jäivät varsin vähäisiksi, mutta yksi sivu sentään valmistui. Ja mulle tyypillisellä tavalla sekin syntyi kiinnitä, irrota, kiinnitä, irrota -tekniikalla. Mitä sivun otsikkoon tulee, se on nopean "keksikää hyvä otsikko" -kyselyn tulos. Kiitos Ranu!

Ja muistattehan, että seuraava Stadi Scrap on jo ensi lauantaina, 3.12.2011 Meilahdessa.

Pyörittelin pidemmän aikaa papereita, värimaailma oli selvä mutta kaikki muu olikin sitten täysin auki. Palaset tuntuivat loksahtelevan kohdalleen vasta, kun keksin sijoittaa valokuvan ihan ylänurkkaan. Uhmasin kaikkia "taiteen sääntöjä", en välittänyt sivusta ulos katsomisesta, en nurkkaan ahdistamisesta, en mistään. Mun silmiin valokuva on juuri oikealla paikallaan. Ehkäpä kuvan sijoittelua kuitenkin tukee se tosiasia, että kuvassa myös työskennellään samaisessa nurkassa. Sitä tosin eivät tiedä muut kuin minä.



Tämän jälkeen mä onnistuinkin sitten liimailemaan sivuun kaikennäköistä, eikä kaikki koristeet lähteneetkään ilman pienoista väkivaltaa. Kehun usein mun käyttämääni liimaa (Strong&Precise by Scotch), ja jälleen kerran tuli todistettua sen pitävyys. Syy miksi ylipäätään halusin irrottaa koristeet, oli tuo keltainen kehys. Halusin vihrää maalia tulemaan nätisti sen alta, enkä uskonut pystyväni feikkaamaan lopputulosta ilman kehyksen irrottamista.

Koristeiden irrottamisen yhteydessä lähti jopa ompeleet, mutta ei hätää. Vihreää maalia (tai kun sitä ei ollut, niin keltaista ja turkoosia) reilusti päälle ja paikkaus siirtokuvalla. Oikeastaan ihan täydellinen, sillä pientä röpelöä ei sivussa kukaan huomaa - eihän? Sehän on vain sitä kuuluisaa "tekstuuria".



Ja tottakai sivu on mieluinen myös siksi, että siinä on käytetty mun lempikirjaimia (American Crafts, Vera). Jälkikäteen tuossa ihmettelin, että kylläpä otsikko muodostuukin pitkälle "pallokirjaimista". Eipä olisi kokonaisuus ollenkaan samanlainen, mikäli otsikossa olisi paljon kovaa viivaa.

Muitakin töitä on vino pino päivittämättä blogiin ja työn alla on vähintäänkin saman verran!

Tweet

Erittäin pitkästä aikaa saan tänne blogiin asti Inspiksenkin juttuja. Syksy toi skräppäysmojon ainakin tänne, mitenkäs tee muut jumista kärsineet kanssasisaret? Onko syksy saanut moodia ollenkaan käyntiin?



Aiheena oli kiiltokuva, eikä mun tarvinnut kahta kertaa miettiä mistä aiheesta mä skräppäisin. Maikko ystävällisesti lahjoi mua lentsikkakiiltokuvilla, tuhannesti kiitoksia! Osalle niistä on varattu paikka vielä erään minialbumin kannesta. Menevät erittäin hyvään tarkoitukseen!

Taustapaperille kävi pieni vahinko... Siihen osui tarra jossa oli niin pirun kova liima ettei tosikaan. Testailin paperin päälle jos jonkinlaista koristetta, mutta mikään vaan ei enää sopinut muuhun kokonaisuuteen. Kaikki muut oli kiinnitetty jo paikoilleen. Eläköön letter, sillä paperiarkista oli jäänyt vielä se kuuluisa kolme-ja-puolituumainen suikale. Siitä leikkasin summittaisia suikaleita ja liimasin työn yläosaan vähän sikin sokin paikoilleen. En tiedä oliko kauhean fiksua, mutta ainakin hieman erilainen taustapaperi.

Pöydälle oli jäänyt suikaleita edellisestä Craftican DT-työstä, joten liimasin ne suikaleiden joukkoon sen enempää miettimättä. Ainoana perusteena oli niiden punertavuus - ajattelin tuota love-sanaa ja päätin niiden sopivan kokonaisuuteen. Ehkä hieman paikkaillakseni tätä kämmäilyä, päätin vielä suristella lentsikoille lentojälkiä ompelukoneella. Heppoisia perusteita ja nopeita päätöksiä ilman sen suurempaa stressiä.



Miksi mulla ei ole lentokoneaiheista valokuvaa työssä? Ajattelin sen olevan toistoa kiiltokuvien kanssa. Tämä kuva on otettu päivänä, jolloin Helsinki-Vantaalla vieraili kesän viimeiset Pullmantur-jumbot. Ja koska mä en ole ainut joka tykkää lentokoneita katsella ja kuvata, oli kiva käyttää kuvaa jossa näkyy muitakin spottereita.

Tweet

Joskus se mojo iskee ihan varoittamatta, kuin se kuuluisa salama kirkkaalta taivaalta. Usista t-paidoista poistetut kokomerkintätarrat juttelivat mulle jo paidoista käsin, ja sanoinkin heti että nuo pitää säästää mulle. Hetken ne roikkuivat hyllyn reunasta, kunnes eilen näin niissä ainoastaan sanan metro. Metro, metro, metro.

Tällä viikolla on tullut nautittua taas metron helppoudesta ja vaivattomuudesta. Helsingissä asuessani sain nauttia jokaisen julkisen kulkuneuvotyypin läheisyydestä, eikä nyt peltojen keskellä asuessa paljon enää moisista herkuista riemuita. Olen toki asunut syrjemmässäkin, ja tiedän että täälläkin julkinen liikenne on vielä suhteellisen hyvällä mallilla moneen muuhun paikkaan verrattuna. Sekin on tietysti mukavaa, että bussi ei pysähdy omalla takapihalla. Silti mä usein toivon, että metrolla pääsisi Kellikselle asti. Sitä päivää tuskin tulee, mutta ainahan sitä saa haaveilla?

Punaisten sävyjen keskelle halusin heitellä pikkuisen mustaa, mutta vaihteeksi muun kuin maalin muodossa. Iso musta siirtokuva ja yläreunaan vielä ripaus, enpä mä enempää mustaa sitten enää kaivannutkaan. Vihreää paperiteippiä mustan kaveriksi ja sivun alaosaan vihreää hieman enemmän.



Isompi vihreä pipapiympyrä on oikeasti journaling-lappu, mutta kämmäsin tekstin kanssa ja tuskastuin, joten leikkasin lapusta sisäosan irti. Nämä on näitä sarjassamme "tehdään ennen kuin mietitään" -juttuja. Aina pitää hieman soveltaa.

M-kirjaimet olisivat tulleet toki paremmin esiin toisenlaisesta taustapaperista, mutta ehkä se ei ole tässä se pääasia, huomaa jos huomaa. Nämä paperit ovat molemmat vieläpä ns. kääntöpuolia, 7gypsiesin Lille-lehtiöstä löydettyjä. Lehtiön paperit ovat upeita toki myös etupuoliltaan, mutta ne päätynevät täysin toisenlaiseen kokonaisuuteen.



Kirjaimet on ihanaa Dear Lizzya, AC:n kirjaimista poiketen näissä tuntuu jopa liima olevan suhteellisen tiukkaa tavaraa. American Craftsin kirjaimet on kyllä ihan ehdottomia lemppareita, mutta liimaongelmat saa välillä aikaan harmaita hiuksia. Osan näistä kirjaimista tapaan liimata suoraan liiman kanssa, varsinkin pahvikirjaimet on joskus ihan onnettomia pysymään kiinni. Siitä huolimatta mä tykkään AC:n kirjaimista ehkä kaikken eniten!

Iso o-kirjain ei muuten ole o-kirjain, se on numero nolla.

Materiaalit Crafticasta

• kuviopaperit: 7gypsies / Lille 8" x 8" Variety Pack  
• siirtokuva: Kaiser Craft / Argentella
• kirjaintarrat: American Crafts, Dear Lizzy / Foam Stickers, Merry
• kirjaintarrat ja sanatarra, mustat: Cosmo Cricket / Tiny Type Black
• vihreät kuviot: Jillibean Soup / Journaling Sprouts, Pasta Fagioli
• vihreä teippi: Paper Studio / "Owl-Le-Lujuah" paperiteippipakkaus



Tweet

Viime vuonna December Daily ehti seitsemänteen päivään. Kannet tein ensin - hieman nurinkurista, mutta mukavaa. Samalla tavalla aloitin projektin tänäkin vuonna. Erona viime vuoteen kuitenkin se, että nyt aion tehdä koko albumirungon valmiiksi ja lisäillä ainoastaan kuvat ja tekstit joulukuun edetessä. Sehän se kai alkuperäinen tarkoitus olikin ja vahingosta viisastuu.

Aloitin DD 2011-projektin Stadi Scrapissa. Albumista tulee kooltaan 5x7 tuumaa (vaakasuuntainen), joten väliin voi sujauttaa tarvittaessa vielä 4x6 -kokoisia kuvataskuja.



Tässä pieni maistiainen kannesta. Kyllä, höyheniähän siinä. Kansi vaatii vielä toisen kerroksen höyheniä ja kaikki tarpeelliset infot, mutta ideasta pidän, ainakin toistaiseksi. Höyhenet on kiinnitetty suoraan märkään maalipintaan, seuraava kerros täytyy kiinnittää liimalla.

Värimaailmasta tulee pääosin mustavalkoinen, lisävärinä toimii pinkki/fuksia ja tehostevärinä aion käyttää jossakin pirteää keltaista. Albumista ei tule jouluinen, saati joulun värinen. Albumista tulee minun värinen!



Sisäsivut ovat 1/4" pienempiä kuin kannet, jotta ne pysyvät edes jotenkin kurissa kokonaisuutta selatessa. Väliin tulee myös iki-ihania Hamblyn kuviokalvoja, sopivissa väreissä tietenkin. Pitkään aikaan en ole ollut mistään minialbumiprojektista näin innoissani.

Albumin rungon sain kerralla jopa valmiiksi, päiväyksiä myöten. Hieman koristeita vielä uupuu, sekä tietenkin ne itse tapahtumat. En ottanut turhaa stressiä siitä, sopiiko jokin koriste tiettyyn päivään ja sen teemaan. Albumin tarkoitus omalla kohdallani on dokumentoida yksi satunnainen kuukausi, ja sopivasti "December Daily" -idea tuli tähän saumaan.



Mukana on myös ihan valkoisia sivuja, joiden reunoihin olen sutinut mustaa Kaiser Craftin maalia (joka oikeasti kuivuu ihan odottaessa, ihana työstää) ilman mitään suunnitelmaa, saati sitten viivotinta! :P

Kuvassa näkyvä siirtokuva mureni raaputuksen jälkeen ihan päreiksi, ensimmäinen kerta kun Hamblyn siirtokuville käy näin. Tämä oli monta vuotta vanha, irrotettu muutamaan kertaan pohjastaan ja pyörinyt papereiden ja muun epämääräisen sälän välissä. Huolellisesti säilytetyt siirtokuvat ovat kyllä pysyneet hyvinä, joten josko sitä satsaisi myös tuohon säilytys- ja käsittelypuoleen vähäsen. Harmi, sillä tässä arkissa oli paljon kivoja kehyksiä.

Kunhan saan kasattua loputkin koristeet paikoilleen, laitan tänne parit kuvat lisää. Jos joku muukin innostuu höyhenistä, olisi mukava nähdä jotakin tuotoksia joihin niitä on käytetty!

Tweet

Voisi jopa luulla että olen kadonnut enkä ole mitään skräpännyt... Mutta ei, täällä ollaan! Tosin tämäkin työ on tehty jo ajat sitten, vaan unohtunuthan se oli tuonne työpöydän sekamelskaan. Otsikoksi oli tarkoitus laittaa 24h, mutta H-kirjain on nyt vain jäänyt matkasta. Vaikka tarinaa on sutattukin, kertoo sivu 24 tunnista eli seuraavasta vuorokaudesta.

Dear Lizzyt on aina yhtä ihania, joten kirjaimet (numerot) niitä. Ja koska mä edelleen rakastan Kaiser Craftin maaleja, niin vähän tietenkin niitäkin...

Taustapaperista leikeltyjä lintusia pääsi vielä turhaksi jääneen tarinalappusen päälle. Tarinalapuista kun niin kovasti tykkään, ja selvästikin niitä pitää tunkea joka sivuun.

Täällä on vähän hiljaisempaa, blogejakaan en ole lukenut ties kuinka pitkään aikaan. Huomenna saa kuitenkin sanoa, että ensi kuun jälkeen on jo lokakuu, joten eiköhän tämä jumittava kesämoodikin saada pian pois päältä!



Materiaalit Crafticasta

• taustapaperi: Studio Calico / Countryside, Barn Swallow  
• kuviopaperi: Sassafras Lass / Sweet Marmelade, Candied 12" x 12"
• journaling-lappu: Jillibean Soup / Journaling Sprouts, Black Square
• kirjaintarrat: American Crafts, Dear Lizzy / Foam Stickers, Merry
• akryylimaali, vaaleanpunainen: Kaiser Craft / Akryylimaali 75 ml, candy



Tweet

Lauantai-iltapäivän huumassa syntyi ampparisivu. Ajatus tosin lähti valokuvasta, joka on ainut kuva lapsuuden rakkaasta "uimalammikosta", Tanelinlammesta. Sivuun koristeita miettiessä täydentyi aihe ja tarina kivasti, sillä amppareiden oli tarkoitus aluksi vain kuvastaa kesää. Muistinpa kuitenkin, että kyseisessä uimapaikassa sain ensimmäisen ampparin piston, siis sellaisen jonka muistan.

Meinasin surrutella amppareiden lentoviivat ompelukoneella, kunnes laiskuus iski ja ompelukone sai jäädä tavaravuoren taakse. Musta tussi sai kelvata.

Musta maali auttaa myös otsikon takana. Vaaleansiniset kirjaimet eivät olisi kunnolla erottuneet taustasta, joten tämä oli toimiva ratkaisu. T-kirjain tosin jäi maali-alueen ulkopuolelle, mutta sen ansiosta vilkkaampi mielikuvitus voi nähdä uhrin "anelevan" amppareilta armoa! Vai menikö jo huonoksi? :D



Materiaalit Crafticasta

• taustapaperi: Studio Calico / State Fair, Sideshow  
• kirjaintarrat, siniset: American Crafts / Dear Lizzy, Rainboots Powder
• kirjaintarrat, keltaiset: Cosmo Cricket / Tiny Type Yellow
• chipboard-kuviot: My Mind's Eye / Alphabet Soup Girl
• journaling-lappu: Jillibean Soup / Journaling Sprouts, Black Square
• akryylimaali, musta: Kaiser Craft / Akryylimaali 75 ml, musta
• vaalea tarra: Basic Grey / Sultry, Element Stickers



Tweet

Eilen kerätty inspiraatio täytyisi saada purettua pian paperille. Ehdin tehdä nopean hehkutuksen 130. päivästä ilman Coca-Colaa, mutta kunhan eiliset lentsikat ja mahtavat löydöt (omasta silppulaatikosta) aikanaan majoittuu pöydälle, on luvassa todennäköisesti ennätysmäärä kerralla tehtyjä töitä. Ehkä. Siltä ainakin tuntuisi!

Keltaista ja punaista viljelen näköjään edelleen. Keltaiset numerot ovat nyt niitä aikaisemmin hehkuttamiani Dear Lizzyn Rainbootseja. Nämä kuuluvat pitkästä aikaa kategoriaan "en malta käyttää enempää". Jotakin mustaa halusin vielä työhön lisätä, joten sutaisin paperin reunoja vähän mustetyynyllä. Tästä simppeliydestä on kiva jatkaa kaiken pienen sälän silppuamiseen, sillä ideoita on mielessä jo läjäpäin!

Materiaalit Crafticasta

• taustapaperi: Sassafras Lass / Sweet Marmelade, Candied 12" x 12"  
• kirjaintarrat: American Crafts / Dear Lizzy, Rainboots
• kuviotarra: Bo Bunny / Combo Stickers, Blast Off!
• journaling-lappu: Jillibean Soup / Journaling Sprouts, Black Square



Tweet

Haravoinnin ja nörtteilyn vastapainoksi piti päästä ihan hetkeksi skräppäysfiilikseen. Enemmänkin olisin halunnut puuhastella, mutta aika ei juuri nyt anna periksi. Nämä vartin sivut ovat kuitenkin juuri sitä, mikä tarjoaa sen pienen hetken muissa maailmoissa, kaiken muun kiireen ja touhun keskellä.

Fiilis on sivussa kuin kaatopaikalla, kaikkea täysin erilaista ja mahdollisimman sekalaista. Värit ovat ihan mitä sattuu, kuvioiden yhdistelmät vieläkin hurjempia. Nyt vain oli sellainen fiilis, että pakko saada heitellä kaikkea sekaisin. Joskus se on tätä.

Tiedätkö millä sydämet on leimattu paperiin?

Crafticasta tupsahti ihania American Craftsin Dear Lizzy -kirjaimia. Vaikka tykästyin näihinkin, "rainbootsit" veivät kyllä voiton. Keltaisia kumppareilta tuoksuvia kirjaimia - oijoi, niitä täytyy päästä pian kokeilemaan! Ihaniaihaniaihania!

Naksuttelin muutamat sydämet Fiskarsin vipulävistäjällä leimattujen sydämien lisäksi ja suttusin "fibereita" mytyksi. Ideaa ei ollut eikä hommassa tuntunut olevan päätä eikä häntää, mutta päätin vain tehdä miettimättä mitään.



Työn valokuva on otettu Seinäjoen lentoasemalta sen ollessa suljettuna. Ei ole liikennöinti ihan yhtä vilkasta kuin Helsinki-Vantaalla. Mutta ei lentokentän kupeessa notkuessa tarvitse välttämättä koneitakaan nähdä, fiilis on siellä paikallaan kaikesta huolimatta!

Materiaalit Crafticasta

• kirjaintarrat: American Crafts / Dear Lizzy, Merry
• kuitunauha: Basic Grey / Obscure Fibers 
• akryylimaali, punainen: Kaiser Craft / Akryylimaali 75 ml, punainen
• siirtokuva, tikkaus: Kaiser Craft / Rub ons Black Stitching
• tekstitarra, "love": Pebbles Inc. / Cardstock Stickers, Masking tape Love
• kuviopaperi, kukat: K&Company / Urban Rhapsody Designer Paper 12" x 12"
• kuviopaperi, pilkullinen: Basic Grey / Sultry, Elite 12" x 12"
• kuviopaperi, vihreä: 7 Gypsies / 12" x 12" Nottinghill, Harrow
• kuviopaperi, sydänkuviot: Cosmo Cricket / Mr. Camper, Go Jump in a Lake



Tweet

Jos tähän pystyy niin pystyy mihin vain! Joskus sohvalla kännykkää räplätessä päätin (ilmeisesti) lepuuttaa myös silmiäni. Oli pikkuisen naurussa pitelemistä kun herätessä huomasin, että kännykkä on kameratilassa ja ruudulla komeilee oma kuva unisesta minästä. Kuinka moni pystyy samaan?! x)

Kuvasta on toki rajattu osa pois, ihan noin hyvä sihti ei kuvassa alunperin ollut. Kuva on äärimmäisen huonolaatuinen, sillä se on otettu hämärässä. Puhelimen kamera on muutenkin tosi huono, enkä juuri mitään sillä kuvaakaan. Muut ovat jo "älypuhelinajassa", itse sinnittelen omallani tasan niin kauan kuin se kestää.

Sivun rakentaminen lähti oikeastaan tuosta Basic Greyn siirtokuvavihkosesta löytyneestä sleepy head -lausahduksesta. Mitä tuo tipunen siinä sitten tekee? Mun mielestä se näyttää ihan unikeolta! Ja keltaisen kaveriksi halusin punaista, joten tipunen ja perhonen ajavat kiehkuran kanssa punaisen virkaa. Turkoosia on lisäksi vähän alareunan nauhassa.



Värimaailmasta ei tullut kuitenkaan ihan sitä mitä olin ajatellut. Ei ihan älyttömän mieluinen mutta ei varsinaisesti inhokkikaan. Tykkään kuitenkin keltaisen pirteydestä, mutta ehkä tällaiseen sleepy-sivuun olisi kannattanut valita jotakin väsyttävämpää ja tylsempää. Nyt kokonaisuus on harhaanjohtavasi turhan energinen (hitsi mitä analysointia!).

Liimasin perhosten taakse valkoiset kauttaaltaan taustapaperissa kiinni olevat perhoset. Lopputulos on jotenkin vieläkin kivempi kuin pelkät lepattavat värilliset siivet.

Materiaalit Crafticasta

• taustapaperi: Pebbles Inc / Lil' Miss Collection, Sunshine 12" x 12"
• kuviopaperi: Sassafras Lass / Sweet Marmelade, Candied 12" x 12"
• siirtokuvat: Basic Grey / Oliver Rub-on book Olio
• punainen pilkkupaperi: Basic Grey / June Bug Paper Pad, 6" x 6"
• kuitunauha: Basic Grey / Obscure Fibers
• punaiset tekstitarrat: Cosmo Cricket / Tiny Type Red



Tweet

Jo monta vuotta sitten jouduin luopumaan tästä karvapallosta, mutta vieläkin se tulee mun uniin. Ikävä ei tunnu menevät koskaan pois, mutta ei kai sen tarvitsekaan. Eräänä yönä näin sellaista unta, että Nestori makasi vihreällä niityllä. Kukkamerta siellä ei näkynyt, mutta ihanan pehmeää ruohoa joka puolella. "Siitä se ajatus sitten lähti."

Leikkelin Priman paperikukat yhden ja kahden terälehden paloihin ja liimasin vierekkäin ja päällekkäin. Pakkauksessa oli useampaa sävyä kukkia, oikeastaan vaihtelevan värinen nurmikenttä olikin oikein hyvä ratkaisu.

Oikeastaanhan tämä vihreä niitty on iso kasa sydämiä!



Huomasin ompelukoneessa oranssin alalangan ja ensin ajattelin, että tarviiko tuokin nyt vaihtaa. Vaihtamisen sijaan päätinkin hieman kiristää ylälankaa ja päätin, että oranssit pisteet tuovat kivan lisän ommeltuun viivaan. Paljon enemmän mielenkiintoa tällä tavalla!

Nurmikentän jälkeen oli parikin ideaa mielessä, mutta päädyin "överimäiseen" kukkaketoon kera nappien ja pahvikukkien. Lisää ulottuvuutta hain epämääräisesti piirretyillä terälehdillä, jotka toisena hetkenä tuntuivat menevän överiksi, kun taas toisena hetkenä ne tuntuivat kuningasidealta. Olkoon kumpaa tahansa, kukkameri siitä tuli.

Materiaalit Crafticasta

• taustapaperi: Basic Grey / Ambrosia, Rind 12" x 12"
• paperikukat: Prima Marketing / E Line Flowers, green
• napit: Basic Grey / Marjolaine Assorted Buttons
• chipboard-koristeet: Bo Bunny / Petal Pushers



Tweet