Viime vuonna December Daily ehti seitsemänteen päivään. Kannet tein ensin - hieman nurinkurista, mutta mukavaa. Samalla tavalla aloitin projektin tänäkin vuonna. Erona viime vuoteen kuitenkin se, että nyt aion tehdä koko albumirungon valmiiksi ja lisäillä ainoastaan kuvat ja tekstit joulukuun edetessä. Sehän se kai alkuperäinen tarkoitus olikin ja vahingosta viisastuu.

Aloitin DD 2011-projektin Stadi Scrapissa. Albumista tulee kooltaan 5x7 tuumaa (vaakasuuntainen), joten väliin voi sujauttaa tarvittaessa vielä 4x6 -kokoisia kuvataskuja.



Tässä pieni maistiainen kannesta. Kyllä, höyheniähän siinä. Kansi vaatii vielä toisen kerroksen höyheniä ja kaikki tarpeelliset infot, mutta ideasta pidän, ainakin toistaiseksi. Höyhenet on kiinnitetty suoraan märkään maalipintaan, seuraava kerros täytyy kiinnittää liimalla.

Värimaailmasta tulee pääosin mustavalkoinen, lisävärinä toimii pinkki/fuksia ja tehostevärinä aion käyttää jossakin pirteää keltaista. Albumista ei tule jouluinen, saati joulun värinen. Albumista tulee minun värinen!



Sisäsivut ovat 1/4" pienempiä kuin kannet, jotta ne pysyvät edes jotenkin kurissa kokonaisuutta selatessa. Väliin tulee myös iki-ihania Hamblyn kuviokalvoja, sopivissa väreissä tietenkin. Pitkään aikaan en ole ollut mistään minialbumiprojektista näin innoissani.

Albumin rungon sain kerralla jopa valmiiksi, päiväyksiä myöten. Hieman koristeita vielä uupuu, sekä tietenkin ne itse tapahtumat. En ottanut turhaa stressiä siitä, sopiiko jokin koriste tiettyyn päivään ja sen teemaan. Albumin tarkoitus omalla kohdallani on dokumentoida yksi satunnainen kuukausi, ja sopivasti "December Daily" -idea tuli tähän saumaan.



Mukana on myös ihan valkoisia sivuja, joiden reunoihin olen sutinut mustaa Kaiser Craftin maalia (joka oikeasti kuivuu ihan odottaessa, ihana työstää) ilman mitään suunnitelmaa, saati sitten viivotinta! :P

Kuvassa näkyvä siirtokuva mureni raaputuksen jälkeen ihan päreiksi, ensimmäinen kerta kun Hamblyn siirtokuville käy näin. Tämä oli monta vuotta vanha, irrotettu muutamaan kertaan pohjastaan ja pyörinyt papereiden ja muun epämääräisen sälän välissä. Huolellisesti säilytetyt siirtokuvat ovat kyllä pysyneet hyvinä, joten josko sitä satsaisi myös tuohon säilytys- ja käsittelypuoleen vähäsen. Harmi, sillä tässä arkissa oli paljon kivoja kehyksiä.

Kunhan saan kasattua loputkin koristeet paikoilleen, laitan tänne parit kuvat lisää. Jos joku muukin innostuu höyhenistä, olisi mukava nähdä jotakin tuotoksia joihin niitä on käytetty!

Tweet

Järvenpään Tiimarissa on ollut kesän ajan loppuunmyynti. Sattumalta mukaan tarttui pari kovakantista vihkosta, olenhan parantumaton vihko- ja kirjahamsteri. Tarkempi tutkailu paljasti vihkot kerrassaan loistaviksi skräppäysmateriaaleiksi - ne olivat täynnä ihania muistilapputyyppisiä papereita. Kuva-aiheet toistuivat muutaman kerran, mutta vaihtelivat sävyiltään. Osa vihkon kuvista on normaalisävyisiä, osa on painettu ns. kraft-paperille, joka toistaakin kuvat aivan upeasti. Sivuilla vuorottelevat kuva-aiheet ja muistiinpanosivut, tarjolla on mm. Eiffel-tornia ja London Eye -maailmanpyörää. Ja tietenkin, kuinkas sattuikaan, lentokoneesta otettuja pilvikuvia! Vihkoset lähtivät pilkkahintaan, muistaakseni parin euron luokkaa oli tämä löytö.



Onhan tämä vähän karu kohtalo millekään sidotulle kirjalle tai vihkolle, mutta joskus vain näkee paljon suuremmat mahdollisuudet asioita purkaessa ja pilkkoessa! Irrottelin sivut muutama aukeama kerrallaan, sillä jotkut kuva-aiheet olivat kivasti aukeamina. Vaikka ostinkin kirjan lähinnä kivojen muistiinpanopapereiden vuoksi, ei joitakin herkullisia kuvia vaan voi olla käyttämättä. Katsotaan mihin kuvat vielä päätyvätkään.



Ja enhän mä olisi mä, ellen olisi hamstrannut näitä useampia. Jos olisin muistanut, ehtinyt, jaksanut ja viitsinyt, olisin vinkannut tästä huomattavasti aikaisemmin. En tiedä löytyykö vihkoja vielä joistakin Tiimareista, varmasti valikoimatkin ovat hyvin erilaiset. Sen verran sain Suskinkin näistä innostumaan, että lähdettiin samalta istumalta Tiimariin ja hakemaan vielä muutamat lisää... Hupsista.



Tweet

Ystävän pikkuprinsessan kunniaksi päätin ryhdistäytyä ja pyöräyttää kortin ihan itse. Harvinaista, mutta harvinainen oli toki lähetyskin. Sen kunniaksi!

Etupuolelle on ikuistettu tärkeä mitta sydänkehyksen sisään. Mittanauha on paksua ja muovista, ihan "oikeaa" mittanauhaa.





Sisäpuolelta löytyy toinen tärkeä lukema. Itse onnittelutekstit jäävät kuvan ulkopuolelle, mutta reseptinä kuviopaperille tulostettu teksti sekä omaa käsialaa päiväyksen ja onnittelijan verran.

Korttia oli kiva tehdä. Ehkä siksi, että kortilla oli todella merkitystä.



Ja se tärkein. Prinsessa.

En mä muuten, mutta kun Päivi ja Suski (no ehkä vähän Nelssonkin) pakotti. Tänään on jo joulukuun kuudes ja mä vasta aloittelen December Dailya. Ei mitään hajua siitä, että mitä menneinä joulukuun päivinä on tapahtunut. Ei päivittäisiä valokuvia eikä muistiinpanoja.

Pidän myös sen vaihtoehdon auki, että kokoan nyt vain rungon ja käytän (täytän) tämän sitten ensi vuonna. Miksi ei?

Nyt on kamera, vaatteet ja silmälasit ihan Glimmer Mistissä. Voi jee. Kyllä mä pöydän suojasin, mutta kaikki muu oikeastaan unohtui. Niin ja jos joku rykii tässä vaiheessa, että miten mä olen käyttänyt mitään glimmermistejä, niin sanokaapa se. Paperinauhasta tarttui syksyllä mukaan.

Isäntää odotti ruokapöydän valloittanut yllätys aamulla, sillä työpöydällehän ei enää mahdu. Ehkä seuraava operaatio olisi taas sen siivous. Ihan mukavaa puuhaa, mutta aika olisi kiva käyttää tehokkaammin!



Numerot ovat Tim Holtzin maskisarjasta, josta löytyy numeroiden lisäki myös aika grunget kirjaimet. Ja koska mä olin vähän tohelo näitä tehdessä, onnistuin jo tuhoamaan ykkösen ja kakkosen melkein käyttökelvottomaan kuntoon. Mutta kuka nyt ykkösiä ja kakkosia tarvii?!

Pahvikortit oli tosi käteviä tähän tarkoitukseen, pitäisi hyödyntää useamminkin kaikenlaisessa askartelussa. Vielä ei ole minkäänlaista aavistusta miten ja mihin nämä kortit kiinnitän, mutta JOS tästä kehkeytyy December Daily, niin onpahan ainakin erilaiset numerot vaihteeksi. En siis mennyt aidan matalimmasta kohdasta, vaikka kirjain(numero)tarroja löytyy vinot pinot. Aika ylpeä olo!