Jos mä joskus vielä innostun tapetoimaan työhuoneen (ihan kuin se olisi jotenkin epätodennäköistä), niin mä haluan jotakin tällaista tapettia ainakin yhdelle seinälle. Jos en valmiina löydä, niin sitten teen kuten tämänkin - haalin erilaisia konekuvia ja yhdistelen ne kivaksi kokonaisuudeksi. Tästä sitten voisi teettää vaikka valokuvatapetin, sitä kun saa nykyään teetettyä mistä kuvasta tahansa.

Tahtoo, tahtoo!

Tweet

Taisin mainita remppapostauksen yhteydessä, että mun kotoa löytyy mustia tai mustapohjaisia seiniä joka huoneesta. Lupasin joskus aikapäiviä sitten laittaa kuvia uudesta tapetista, vaan kuinkas sitten kävikään. Laitoin tapetin toissapääsiäisenä, joten tänään lienee jo korkea aika vilauttaa sitä enemmän.



Kuvassa näkyy joitakin ihme tuhruja, ei kannata välittää. Fisulla kuvattu, joten vääristymät ovat siitä. Puuverhon takaa näkyy (ainaisessa) kaaoksessa oleva työhuone, josta ei vieläkään ole luvassa kuvia! ,)

Törmäsin tähän kuvaan kun etsin kadonneita tiedostoja. Opin tänään taas kantapään kautta, että tallenna, tallenna ja TALLENNA. Ihan kaikki. Aina ja joka välissä. Mutta tosiaan, kuva on jo vanha, tällä hetkellä kodissa vallitsee armoton kaaos ja pari vuotta pesemättä olleet ikkunat puhuvat karua kieltään. Ehkä tänä vuonna...

Tweet

16 tuntia päivässä 16 päivän ajan. Maalia ja tapettia, lastulevyä ja laminaattia. Tuskaa ja väsymystä, onnistumisia ja oivalluksia. Purkamista ja kokomista, mittailua ja mallailua. Valmista tuli ja kotona ollaan taas.

Kyllä se vähän muuttui.

Tweet

Tweet

Kyseessä ei tällä kertaa ole kuitenkaan oma koti. Silti joku sisustus- tai remontointirumba pitää koko ajan olla käynnissä jossakin, muuten sisustuskärpänen minussa tulee erittäin kiukkuiseksi.



Luvassa siis lattiasta kattoon asti leijailevaa pölyä, jätesäkeittäin vanhaa tapettia, maalitahroja vaatteissa ja ehkäpä muutama valvottu yökin. Pakkausta, muuttoa ja laatikoiden purkamista. Mittailua, poraamista ja ruuvaamista. Ehkä vähän myös ompelua ja multasormeilua. Mulle suunnittelu ja lopputulos on vasta puolet hyvästä fiiliksestä. Todellinen hyvä olo tulee vasta siitä, kun saa ottaa maalisudin käteen ja sotkea kätensä liisteriin.

Maalausta luvassa siis lähiviikkoinakin, joskin maalit vaihtuvat toisenlaisiin.

Tweet

Askartelutila-blogista löytyy nyt juttu aikaisemmin tekemistäni paperilokerikoista. Ne ovat edelleen kovassa käytössä enkä edes halua kuvitella miten pärjäisin enää ilman näitä. Nämä ovat mun lemppariorganisoijia!

Tweet

Pala vaneria ja pala tapettia. Päiväysvanhaa liisteriä, kolme tankoa, kahdeksan kevyttä koukkua ja yhdeksän vielä kevyempää muovipurkkia. Muutama reikä porattavana ja useampi ruuvi ruuvattavana. Sellaisen urakan tein tässä päivänä eräänä, kun tuntui että taas loppuu tila kesken niin pöydältä kuin hyllyistäkin.

Myöhemmin mahdollisesti lisää kuvia, mutta halusin tarjoilla jo palan tätä tapettia, se kun on niin herkullisen syötävän täydellisen ihanaa.

Mä olen ihan parantumaton tapaus. Ei pitäisi vahingossakaan mennä minkään mielenkiintoisten linkkien perässä, eikä varsinkaan sisustamiseen liittyvien (ei kyllä askarteluihinkaan). Nyt mulla tuntuu olevan taas ihan pakottava tarve saada vähän sisustaa, en tosin ole vielä päättänyt että mitä, koska, miten tai minne.



Näitä kuvatapetteja olen tässä selaillut. Melkein jo näen, kuinka tuo voikukkahahtuva tai keltaiset taksit ilahduttavat työpöydän takana. Hmmmmm. Tuo maaliroiske sopisi täydellisesti olohuoneeseen. Hmmmmm.

Kuvat Photowall.fi.

Vihdoinkin sain toteutettua juuri mulle toimivan ratkaisun nauhojen säilytyksen suhteen. Mä suunnittelin mielessäni tätä jo silloin kun päätin maalata kaksi seinää mustaksi. Näin mielessäni sateenkaaren väreissä hehkuvat nauhat mustaa seinää vasten. Tästä on helppo valita ja leikata vaikka muutaman sentin pituinen pala. Ei tarvitse kääntää purkkeja ympäri, ei etsiä laatikoista eikä rullata tai keriä yhtään mitään. Bonuksena sain ihanan väriläiskän ja sisustuselementin! I'm in love!

Kasaan pöytää askarteluliimalla ja liimailen skräppipapereita seinään tapettiliisterillä... Ei ehkä ihan täysjärkisen touhua, mutta toimii. Ja niille jotka säikähtivät tuota seinään liimaamista, niin vähän liioittelin. Seinään on ruuvattu iso vanerilevy jota päällystän pirteäksi inspiraatiotauluksi. Ja tuli tuohon pöytään ruuvejakin.

Tänäkään yönä ei nukuta. Pienet tulosvedotkin piti tehdä valvomiskannustimeksi.

Itseäni kiusaan Finnsh Design Shopissa näin lauantai-illan kuluksi. Telkkua ei jaksa, askarrella ei jaksa, mitään muutakaan ei oikein jaksa. Nukkuakaan ei vielä jaksa. Ajatella, mitenköhän se nukkuminen voi olla jaksamisesta kiinni. Ideoita kyllä olisi vaikka ja mihin, vaan mitään ei nyt jaksa. Vähän on tukkoinen olo, mutta ihan ei tunnu kipeältäkään. Se on varmasti taas se ähky, nimittäin se ideaähky. Siinä se syypää tähän lienee. Ehkä sitten huomenna, sunnuntait kun ovat mulle niitä touhupäiviä.