Vuoden eka Inspis kehottaa käyttämään palan vanhaa kalenteria.

Pöydänkulmalla lojui sopivasti viime vuoden seinäkalenteri (ihana Mauri Kunnas) ja sitä sitten rupesin selailemaan inspiraation toivossa. Aivotyön piti olla varsin sujuvaa lukemieni tapahtumien ja mahdollisten olemassa olevien valokuvien suhteen, joten alitajunta varmasti vihjaisi jotakin Stadi Scrapista. Koska niitä oli, apua, missä missä missä. No joulukuussa ainakin. Mä uhosin silloin Suville, että varmasti käytän hänestä ottamani valokuvan johonkin sivuun. Niinku ihan varmasti, joo-o. Hähää! Ihana Suvi!

Puolet kalenterin sivusta paperileikkuriin, kuvan nopea tulostus, tekstin kirjoittaminen suoraan valokuvaan (oon tähän tapaan nyt aivan rakastunut!) ja muutama pätkä herkkuteippejä. Huopasydän kiinni ja kohti ompelukonetta. Puolet ympyrästä olin jo ommellut päivämäärän ympärille kun tajusin, että eihän mulla ole edes lankaa. No mitäs väliä, pari ympyrää vielä lisää. Käy se näinkin!

Tämä kaikki tapahtui taas sarjassamme "ehtisinköhän tehdä vielä Inspiksen, vartti aikaa".

Tweet

Olipahan urakka, väittää tämä skräppäystyö. Inspiksessä on aiheena viikkoyhteenveto, oma työni kertoo remppaurakan kokonaistunneista. Ei ehkä se perinteisin viikkoyhteenvedon aihe, mutta yhteenveto kuitenkin.

Pyörittelin kyseistä valokuvaa viimeksi Stadi Scrapissa, enkä tuntunut pääsevän sen kanssa alkuun, en sitten millään. Olin jo tuskastua koko touhuun ja ärsyynnyin kun mikään ei ottanut sujuakseen. Hyviä ideoita tuli joka puolelta, en vain osannut ottaa niitä vastaan. Pyörittelin lopulta kuvassa olevia väriliuskoja ja tein niistä haitarin sekä muita sommitelmia. Ajatuksena taisi olla jossakin vaiheessa muistaakseni valkoinen kartonki ja värimallit, mutta en nyt muista miksi luovuin siitäkin ajatuksesta. Luovuin aika monesta muustakin ajatuksesta, eikä mikään paperi ollut muka hyvä. Tämänkin taustapaperin olin leikannut jo toista työtä varten, mutta se päätyi tähän vahingossa - ja sopii kokonaisuuteen kyllä todella hyvin, vaikka itse sanonkin.

Kun sivu oli valmis, Suski huomasi siitä puuttuvan jotakin. Otsikko! Olin mielessäni ilmeisesti ajatellut viikonpäiväteipin ajavan otsikon virkaa, mutta ei kokonaisuus näyttänyt ollenkaan valmiilta sen jälkeen kun Suski asiasta huomautti. Onneksi oli mukavat kirjaimet (numerot) mukana, joten sain sivun valmiiksi saman tien.

Journalingin kirjoittaminen valokuvaan oli mulle itsestäänselvyys jo siinä vaiheessa, kun olin tulostamassa valokuvaa. Olen tykästynyt tähän tapaan ja haluaisin käyttää sitä enemmänkin. Aina se ei vain kuvaan mahdu eikä sovi, mutta tässä se on mun mielestä ihan oikealla paikalla.

Tweet

Erittäin pitkästä aikaa saan tänne blogiin asti Inspiksenkin juttuja. Syksy toi skräppäysmojon ainakin tänne, mitenkäs tee muut jumista kärsineet kanssasisaret? Onko syksy saanut moodia ollenkaan käyntiin?



Aiheena oli kiiltokuva, eikä mun tarvinnut kahta kertaa miettiä mistä aiheesta mä skräppäisin. Maikko ystävällisesti lahjoi mua lentsikkakiiltokuvilla, tuhannesti kiitoksia! Osalle niistä on varattu paikka vielä erään minialbumin kannesta. Menevät erittäin hyvään tarkoitukseen!

Taustapaperille kävi pieni vahinko... Siihen osui tarra jossa oli niin pirun kova liima ettei tosikaan. Testailin paperin päälle jos jonkinlaista koristetta, mutta mikään vaan ei enää sopinut muuhun kokonaisuuteen. Kaikki muut oli kiinnitetty jo paikoilleen. Eläköön letter, sillä paperiarkista oli jäänyt vielä se kuuluisa kolme-ja-puolituumainen suikale. Siitä leikkasin summittaisia suikaleita ja liimasin työn yläosaan vähän sikin sokin paikoilleen. En tiedä oliko kauhean fiksua, mutta ainakin hieman erilainen taustapaperi.

Pöydälle oli jäänyt suikaleita edellisestä Craftican DT-työstä, joten liimasin ne suikaleiden joukkoon sen enempää miettimättä. Ainoana perusteena oli niiden punertavuus - ajattelin tuota love-sanaa ja päätin niiden sopivan kokonaisuuteen. Ehkä hieman paikkaillakseni tätä kämmäilyä, päätin vielä suristella lentsikoille lentojälkiä ompelukoneella. Heppoisia perusteita ja nopeita päätöksiä ilman sen suurempaa stressiä.



Miksi mulla ei ole lentokoneaiheista valokuvaa työssä? Ajattelin sen olevan toistoa kiiltokuvien kanssa. Tämä kuva on otettu päivänä, jolloin Helsinki-Vantaalla vieraili kesän viimeiset Pullmantur-jumbot. Ja koska mä en ole ainut joka tykkää lentokoneita katsella ja kuvata, oli kiva käyttää kuvaa jossa näkyy muitakin spottereita.

Tweet

Inspistähän täällä on viilattu sen kolmivuotisen taipaleen kunniaksi, mutta vielä riittää tekemistä "kulissien takana". Bongatkaa myös uusi Design Teamin jäsen, Maikko!

Tweet

Hepskukkuu! Mä olen niin sekaisin syksystä ja hullaantunut hurmaavista väreistä ettei tosikaan! Kamera on laulanut niin kotipihassa kuin lentokentän laidallakin. Mä en ole koskaan kuvannut niin paljon kuin viimeisten viikkojen aikana.

Seinäjoellakin ehdin pikaisesti käväistä ja tietenkin kuvasin myös lakeuksien luontoa. Pääsin lopulta käymään myös Heinikassa, jossa menikin ihan koko päivä ja hieman aukioloaikojen ulkopuolellekin. Paperinauhassakin pyörähdin pariin otteeseen, Seinäjoella kun olin.



Yllä oleva kuvat ovat tältä aamupäivältä ja ihan kotipihasta. Paljon kuistia kauemmaksi en kameran kanssa ehtinyt, mutta tämä tyydytti valokuvausnälkää aika hyvin. Voiko syksystä olla pitämättä? OIH.

Mulla on jopa pieni paniikki päällä siitä, ettei syksy vain ehdi mennä multa ohi. Mun täytyisi ehtiä kuvaamaan vielä moneen paikkaan lokakuista väriloistoa, mutta aikataulutus hieman ahdistaa. Yöllä on turha yrittää kuvata tällaisia värejä. Jos joku myy lisäaikaa jonnekin 10-18 välille niin ostaisin vähäsen, kiitos.



Mä olen tainnut aika selkeästi vihjata aikaisemminkin mun hurahtamisesta lentokoneisiin. Oikeastaan ilmailuun ylipäätään. Tänä vuonna on tullut kuvattua koneita ihan tajuttoman paljon. Kentän laidalla saa tuulla ja tuiskuttaa, sormet saa olla jäässä ja posket kylminä kalikoina, mutta mä seison aidan takana kameran kanssa kuin tatti. Ja kuvaan. Enkä usko edes pian tulevien paukkupakkastenkaan tätä harrastusta lopettavan. Mutta aika, sitä mä tarvitsisin tähänkin lisää.

On mulla kuitenkin hyvässä muistissa tämä askartelutarvikkeisiinkin hurahtaminen, nou hätä. Syyskuisena aamuna mä lähdin aamukahdeksalta kohti Kälviää, Heini-kaimaa katsomaan. Oven takana olin tasan kymmeneltä aamulla ja päivä venähti lähes kahdeksaan tuntiin. Siis askartelutarvikekaupassa kahdeksan tuntia? Niiii-in.





Sekoaminen oli lähellä. Sormenpäät kuluneina mä hypistelin varmasti jokaisen (no ainakin melkein) tarrapaketin ja paperipinon. On se vain niin eri asia päästä sen "skräppäyskrääsän" sekaan kuin tilailla netistä. Huooooooh.

Pahvilaatikko takakontissa lähdin takaisin kohti Seinäjokea. Seuraavana päivänä olikin vuorossa sitten Taitopuoti Paperinauha, joka olikin mulle jo ennestään tuttu paikka. Helillä on aivan upea myymälä, jo oven avatessaan saa päästää ihastuksen huokauksen. Pelkästään paperiosasto on jotakin aivan upeaa. Siellä voisi katsella tuntikausia.



Vaikka Heli ja Krista olivatkin juuri pakkaamassa Seinäjoen messuja varten, mä onnistuin tekemään melkoisia löytöjä siinä lomassa. Kaikkea sellaista pientä kivaa, sellaista mitä on "aina etsinyt", tiedättehän? ;)

Seinäjoelta käsin kuvasin pari valokuvaushaastetta Inspikseen. Kulmasta kulmaan ja polttoaine ovat alla olevassa kuvatriplassa vasemmalla. Syksy on ehdottomasti mun polttoaine numero yksi. Sillä jaksan kevääseen, jonka jälkeen odotan taas sitä syksyä!





Nämä puut eivät suostuneet kasvamaan siten kuin mä halusin, mutta etsitään parempi metsä ja otetaan tämä kuva joskus uudestaan. Tätä kuvaa mä olen halunnut kauan, varmaan muutaman vuoden jo. Mun fisulinssillä se oli vihdoin mahdollista. Ja vaikka Suomi on metsiä täynnä, mä olin unohtanut koko asian. Asia tuli korjattua Kyrkösjärven kupeessa.

Samassa paikassa kuvasin kaikenlaista muutakin, mutta en nyt viitsi kymmeniä kuvia samaan kirjoitukseen tunkea. Vaikka ehkä haluaisinkin. Rakkaan ystävän kanssa (siis kameran lisäksi, joka rakas ystävä on sekin) syksyinen luonto tuntui vieläkin paremmalta.



Yksi parhaista päivistä viime viikkoina on ollut eräs lauantai Suskin luona. Saatiin lopulta edes neljä seitsemästä Inspiksen typystä saman katon alle samaan aikaan. Mä olin jo etukäteen varautunut siihen, että juuri mitään valmista en saa aikaiseksi. Muutaman leiskan sain tehtyä, tosin niihinkin täytyy lisäillä vielä tekstit. Ehkä saan ne joskus tänne asti, toivossa on hyvä elää.

Meillä oli ruhtinaallisesti tilaa suuren pöydän äärellä, mutta eihän mikään tila koskaan ole tarpeeksi. Suurenkin pöydän saa täytettyä äkkiä jos jonkinlaisella tavaralla. Joukkoon mahtui myös muutama herkkukulho (jotka tyhjenivät tasaiseen tahtiin).



Nelssonin pöllöt ja perhoset pilkistävät tavaroiden alta. Pöllöjä päätyi muistaakseni johonkin työhönkin. Ihania pöllöjä.

Me pöllöt toki tankattiinkin välillä, eihän sitä muuten jaksa askarrella koko päivää. Ring-ring ja pizzat pöytään. Taas jaksoi vähintäänkin täydellä teholla. Suvi ja pikku-E pitivät huolta myös viihdyttävästä ohjelmatarjonnasta. Erityisesti hyräilyesitykset by pikku-E miellyttivät mua! ♥



Aika meni hurjan nopeasti. Aamupäivällä aloitettiin ja itse starttasin auton kotimatkalle joskus ennen yhtätoista illalla. Pidempäänkin olisi mennyt, mutta hervottomat naurukohtaukset veivät voimat!

Riikka ja Maikko muistivat mua tässä hiljaiselon aikana parilla tunnustuksella. Kiitos heille niistä! Riikka jaksaa jakaa monenlaista ideaa myös sisustuksen saralla, mikä miellyttää mua kovasti. Maikko taas puolestaan huokuu sellaista "harrastuksen (skräppäys) löytäneen intoa", minkä muistan vielä itsekin muutaman vuoden takaa. Kiitos siis molemmille inspiroivista kuvista ja tuotoksista! Tunnustuksia en jaa eteenpäin, vaan palautan ajatuksen tasolla takaisin teille molemmille!

Tässä menneitä viikkoja näin "lyhyesti".

Oma kuvani Inspiksen valokuvaushaasteeseen #7, "epätarkka valokuva". Kuva on otettu U2-konsertissa elokuussa ja ihan tarkoituksella epätarkaksi. Halusin erivärisiä valoviivoja, sillä valoshow oli niin loistava että halusin palan sitä valomerta hieman toisella tavalla kuvattuna. Esimerkkikuvat täytyyy ottaa etukäteen, joten niiden räpsiminenkin poikkeaa luonnollisesti haasteisiin osallistumisesta, jossa kuvat on tarkoitus ottaa tietenkin vasta haasteen jälkeen ja ohjeistuksesta mahdollisesti inspiroituneena.

Pari kommenttia on kantautunut korviini liittyen Inspiksen valokuvaushaasteen aihevalintaan, epätarkkaan valokuvaan. Miksi kukaan haluaisi kuvastaan tahallaan epätarkkaa, ihmetellään. Vaihtelu virkistää ja heilahtaneita kuvia ei pitäisi pelätä muutenkaan. Vaikka lähtökohtaisesti kuvan ehkä tulisikin olla tarkka (ainakin osan siitä), ei se tarkoita etteikö joskus kuva voisi toimia muutenkin. Tarkoitus on kokeilla kaikenlaista ja tässäkin tapauksessa epätarkan kuvan ottaminen on tarkoituksellista. Nytkään ei siis ole tarkoitus etsiä arkistoista tärähtäneitä kuvia, vaan ottaa sellainen ihan tarkoituksella. Ja sen jälkeen vielä skräpätä näitä kuvia, idea ei ole siis "pelkkä valokuvaus". Toivottavasti inspiroituneita valokuvaajia löytyisi koko ajan uusia!

Tämäkin kuva päätyi valmiiksi työksi asti, kuten toivottavasti muidenkin haastevalokuvat. Tämä oli supermukava vartin pikaleiska, juuri tällaista fiilistä on ollutkin jo ikävä - pala palan perään liimaten, ei suunnittelemista, ei stressiä, vain värejä ja hyvää fiilistä!



Mun uudet lempparikirjaimet, American Craftsin "Vera" herkullisena pinkkinä, nam! Bongasin nämä Intohimona Askartelu -tapahtumasta Bellesin osastolta ja nyt jo harmittaa, että en ostanut paria pakettia enempää. Mulla olisi näille kirjaimille jo isompi operaatio mielessä, mutta katsotaan löydänkö jonkun toisen hyvän kirjaimen kyseiseen tarkoitukseen.

Ompelukoneelle on onneksi taas tilaa pöydällä, joten sitäkin tuli käytettyä ja tulee varmasti käytettyä jatkossakin. Niin kauan, kunnes pöytä on taas lastattu metrin korkeuteen ja jostakin sen raivaus on aloitettava. Ompelukone yleensä väistyy silloin ensimmäisenä.

Pala Marimekon mainosta päätyi kuvan alle. Vihkonen vain sattui olemaan pöydän kulmalla ja päätin repäistä siitä sivun irti. Ei suunnittelemista tai sommittelemista, sinne vain. Mitä pöydällä oli, sitä käytin.



Kuten aina, tuli mulle nytkin kämmejä sivua tehdessä. Siitäkin huolimatta, että se oli mieluista ja nopeaa (mokienkin kanssa tämä oli vain noin vartin leiska). Vasemmassa yläreunassa punaisen rub-onin alla näkyy valkoinen kohta. Siitä kiskaisin irti vaaleansinisen chipboard-koristeen, joka ei vain sopinut siihen (mikä suunnittelu?). Ja paperi lähti tietenkin mukana. Osittain tästä syystä pinkki rub-on on tuohon kohtaan istutettu, mutta näyttää mun mielestä ihan ok-ratkaisulta eikä pelkältä paikkavärkiltä. Toinen puoli rub-onista on rapsuteltu oikeaan reunaan kohtaan, jossa ompelukoneesta loppui lanka.

Kämmi löytyy myös journalingin alta, kohdasta jossa on pala kellotaulua. Mulla oli muka hyvä idea ja leikkasin palan pahvia pois (idea oli niin surkea etten edes kerro sitä), mutta lopulta jouduinkin paikkailemaan aukkoa ja pöydällä lojunut kellotaulun puolikas sai kelvata.

Eikä ne kämmit toki tähän lopu. Aaltosulkeen yläpuolelta näkee, että kuvakin on vähän kärsinyt (ainakin jos osaa katsoa). Siihen putosi taas hienosti superliimataustainen chipboard-palanen, eikä sitä tietenkään saanut irti ilman jälkiä (olisi saanut parempilaatuisesta valokuvapaperista). Miten paikkaan? No mulle tutuilla aaltosulkeilla tietenkin!

Tässä kaikki mokat? Ei tietenkään, sillä mun skräppääminen on kokeile, irrota, älä suunnittele, onnistu, epäonnistu, älä stressaa, liimaa ja irrota! Alareunassa oleva paperisuikale (samaa kuin ylempänä oleva pilkkupaperi) peittää ensimmäisen journaling-sotkun. Sekosin sanoissani ja mua ärsytti se, että tekstistä tuli lopulta hirveästi korjailtua mustaa suttua, joten paperia päälle ja kirjoitus uusiksi. Sillä siitä pääsee!

Nämä on toki jo nähty Inspiksessä, eikä mulla näistä ole mitään sen kummempaa sanottavaa. Tai no sen verran, että kahvisivusta (jonka aiheena ei siis ole kahvi) tykkään hirveästi ja sen tekeminen eilen herätti mulla taas valtavan luovuuspuuskan ja inspiraatiomyrskyn.



Mä olen myös hukannut koneen syövereihin monien näiden alkuperäiset, isot versiot. Tai sitten ne on toisella koneella. Tai sitten ole koskaan tallentanutkaan niitä. Täytynee skannailla joku päivä uudestaan.



Mä vain niin tykkään tästä. Ehkä ne on nuo syksyn värit mitkä kiehtoo, tai ehkä tuo pala huopaista piparkakkunauhaa tai tuo ihana, vanha G-kirjain. En tiedä. Mutta on mieluinen, on! Eikä alla olevaa matkahaaveilutyötäkään ollut aikoinaan pöllömpi tehdä (huomaatteko kuinka älyttömän vanha paperi - nyt se osui kuin nenä päähän!).

Minne se kuukausi on taas vierähtänyt? Huh!

Osan siitä on vienyt taas Inspiksen uudistus, ylläri-älläri! Nyt on keskustelupalstaa ja muutakin uutta, esimerkiksi palautteen pohjalta luodut valokuvaushaasteet! Valokuvaushaasteethan ovat Inspiksessä lähinnä skräppääjille tarkoitettuja, sillä ns. perinteisiä valokuvaushaasteitahan on netti pullollaan. Tiedättehän, niitä joissa metsästetään täydellistä auringonlaskua tai vuoden luontokuvaa. Niitä teknisesti upeita otoksia ja viimeisen päälle viilattuja asetelmia. Me emme hae Inspiksessä niitä vaan arjen tallentamista hieman uudessa valossa!





Entä minkähänlaisia ajatuksia on herättänyt uusi Kuukauden kisa, jonka jättimahtipalkintona on ei enempää eikä vähempää kuin Becky Higginsin himoittu Project Life! Tämän ihanuuden meille palkinnoksi sponsoroi ihana Tammy Morales Scrapbooker's Inner Circlesta. Big thanks! ♥





(Tammy, if you're reading this - I want to thank you again! You are going to make one person soooooo happy!)

Kiireisenä on pitänyt aika moni muukin asia, mm. Fiskarsin Suomi-sivuston parissa on puurrettu tovi jos toinenkin. Joissakin blogeissa on tainnut sinne jo linkki ollakin, mutta nyt pitäisi alkaa olla palikat suunnilleen kasassa. Jos jotakin puutteita ja virheitä vielä ilmenee, kärsivällisyyttä. Sivustolta löytyy paitsi tuotetiedot kaikista askartelutuotteista, myös jonkin verran vinkkejä tuotteiden huoltamiseen ja käyttöön sekä askarteluprojekti-ideoita. Suomi-sivut ovat nyt pitkälle yhteneväiset muun Euroopan kanssa, eikä meidän tarvitse enää tyytyä ainoastaan englanninkieliseen eu-versioon, jei!

Ja mitäkö vielä? Oma yritys työllistää tällä hetkellä mm. www-sivujen ja logojen parissa, mutta omia nettisivuja en ole vieläkään ehtinyt saada valmiiksi (suutarin lapsellahan ei ole kenkiä). Kunhan saan, kerron ehdottomasti teillekin!

Ihanaa on työstetty myös ja uusi numero ilmestyy elokuun puolivälin jälkeen. Kohta sitä sitten tehdäänkin jo seuraavaa. On upeaa olla mukana tekemässä niin inspiroivaa lehteä!

Lomaillutkin olen vähän, kävinhän sentään juhannuksena kääntymässä Seinäjoella. Siinä oli lomaa pitkäksi aikaa, mä kun en ole oikein laakereillani lepääjä. Näin on just hyvä!

Pieniä taukoja arjesta saa askartelupöydän ääreen istumalla. Inspiroivaa syksyä kuitenkin jo odottelen, sillä mä en ole kesäihminen ollenkaan. Syksyn pimeät ja sateiset illat ovat mun juttu. Silloin yritän löytää aikaa enemmän myös valokuvaamiseen, sillä syksyn väriloisto on jotakin, mikä pitää vangita vuodesta toiseen. Samat värit, samat puut. Sama tunnelma. Mutta mä niin rakastan sitä!

Tällaista kuuluu tänne! Mitäs kuuluupi sinne? :)

Ja tässäpä heti uusinta Inspistä, eli leluja ja leikkikaluja (#110). Mä olin jo aloittanut työn ihan toisesta lelusta (ehkä sekin valmistuu joskus), kunnes tajusin että kamerastahan mun täytyy tämä työ tehdä (kiitti Anski)!



Supernopea, parista repimissessiosta ja leikkaa-liimaa-korjaa-hässäkästäkin huolimatta vain reilun vartin sivu. Kiireessä tehty, nimittäin mun tunnit ja minuutit ovat lähteneet karkuun, enkä meinaa saada niitä millään kiinni vaikka kuinka yritän metsästää! :)

Selittelyosio olisi oikeasti tosi pitkä, enkä olisi tehnyt työstä juuri tällaista jos olisin tehnyt tätä ajan kanssa. Mutta kyllä tämä nyt kelpaa, ainakin on tämä pakollinen peilin kautta otettu kuva ikuistettu (jonka tosin jouduin rajaamaan typerästi tämän äksidenttini takia, mutta jätetään nyt ne selittelyt kuitenkin tähän). Ainakin täytyy skräpätä vielä ensimmäinen tällä kameralla otettu kuva, sehän on aivan selvä.

Nyt sitten vain valokuvaamaan ahkerasti ja teistailemaan eri objektiiveja. Kerron myöhemmin millaiselle herkkuobjektiiville menetin sydämeni. Jotkut jo tietävätkin ja joku arvannee, mutta palaan asiaan kuvien muodossa (niitä kun joku jo odottikin, heh).

Ai äm sou in lav nau.

Vaikka tänään julkaistu haaste onkin saman tien omassa blogissa, tämä sivu ei ole enää kovin tuore. Tämä syntyi samaan aikaan maalausintoilun tuloksena ja on toinen puoli arkista, joka päätyi erääseen autosivuun.



Tästä piti tulla tavalliseen tapaan "jotain ihan muuta", mutta kun ryhdyin kirjoittamaan tekstiä, se ei ottanutkaan sitten loppuakseen. En koskaan mieti etukäteen mitä kirjoitan, annan vain kynän sauhuta. Otsikkoa en saanut enää muualle mahtumaan kuin valokuvan päälle, mutta se ei kyllä haittaa mua ollenkaan. Mä aika ronskisti muutenkin sorkin noita valokuvia, piirtelen, leikkelen, revin tai muuten vain "tuhoan". Oleellinen siinä näkyy edelleen, suu käy.

Hurjasti on taas ideoita, sormet syyhyäisi toteuttaa vaikka mitä. Voi kun jossakin välissä taas ehtisi ottaa pienen skräp-skräp-maratonin. Mutta sitä odotellessa kuuntelen suloista sirkutusta takapihalta ja koitan keskittyä muihin töihin.

Tuoreemmassa kirjoituksessa ns. virallisia selityksiä mm. siihen, miksi nämä kaikki Inspikseen tulleet työt ovat jääneet päivittämättä blogiin. Jos tätä blogia käy kuitenkin lukemassa joku Inspistä seuraamaton niin laitan nuo julkaisematta jääneet työt vielä tännekin. Ainakin tällaiset ovat jääneet välistä.



Ferrari-sivut muodostavat yhdessä aukeaman, joten laitan nuo sivut vielä erikseen, muuten tekstistä ei saa mitään selvää (joskaan ei taida saada isommastakaan kuvasta). Penteleen tavutusvirhe sinne on eksynyt, pilkunviilaajaminäni yrittää hyväksyä sen. 4178 Minutes of LOST ei ole ollenkaan mun mieleen, mutta on ainakin ikuistettu moinen hulluus (siis hulluhan tuossa täytyy olla). Pirtsakka on sivu joka on aikoinaan tehty ihan fiiliksellä, sen hetkisestä tunteesta. Mun värit taas halusin ikuistaa jotenkin muutenkin kuin vain kuvina kotoa ja tuorein Inspistyö asioiden klikkaamisesta on sekin lähinnä fiilistelyä. Olen huomannut skräppääväni paljon siitä mikä milloinkin huvittaa, ilman sen kummempia paineita aiheista ja niiden "oikeellisuudesta" tai siitä, pidetäänkö niitä ns. järkevinä skräppäykseen. Jokainen skräpätköön misät huvittaa! :)

Jos joku on ihmetellyt mun hiljaiseloa, on siihen suurimpana syynä ollut Inspiksen uudistus ja siihen liittyvät massiiviset operaatiot. Kaikki liikenevä vapaa-aika on mennyt sen kanssa, joten en ole omaa blogia ehtinyt juurikaan huomioida. Ehkä nyt herää omakin blogi eloon, ainakin toivoa sopii.

Päivitättehän suosikkinne ja kirjanmerkkinne, uusi Inspiroidu löytyy osoitteesta getinspired.fi.

klik-klik

Viikko on mennyt skräppäämättä, se tuntuu hurjan pitkältä ajalta. On niitä taukoja ollut todella pitkiäkin, mutta alkuvuoden reippaalla skräppäystahdilla tämä viikko tuntui loputtoman pitkältä. Hyvää teki, vaikkakin istuin työpöydän ääressä vain vartin ja loihdin varsinaisen pikaleiskan.



Skräppäys on muuttanut mun ajatusmaailmaa mittayksiköiden suhteen. Jostain kumman syystä (niin, mistäköhän) mä käännän monet mitat nykyään tuumiksi. Suurin syy lienee 12 tuuman paperiarkit ja siitä siirtyminen taas letter-kokoon. Viivottimesta käytän nykyään tuumapuolta, Fiskarsin leikkuualustasta pidän mielummin tuumapuolen päällä ja paperileikkuristakin lasken neljäsosa- ja kahdeksasosatuumia mielummin kuin millimetrejä. Tähän se on mennyt, mutta minkäs teet. Kymppikuvat ovat vaihtuneet neljäkertaakutosiksi (sehän se tarkempi mitta on, kuvat eivät suinkaan ole 10x15 cm) ja rullamittaakin alan kaipailla jo tuumakoossa.

Uusin Inspis-haaste kehottaa skräppäämään 10 cm, mitä ikinä se sitten kenellekin tarkoittaa. Vähän mielikuvitusta ja leikkimielisyyttä tällaisen aiheen tiimoilta näkisi, mutta itse tyydyin näin tylsään vaihtoehtoon.



Salaiset kansiot liittyvät tällä kertaa lähinnä toteutusajankohtaan ja -aikaan. Mun piti tehdä haastetyö jo paljon, paljon aikaisemmin. Vielä eilen illalla olin sitä tekemässä, mutta koko ajan tuli muka jotakin muuta, enkä sitten enää jaksanut edes aloittaa. Aamulla mietin, että josko sittenkin osallistuisin. Kello oli kuitenkin jo sen verran paljon, että hylkäsin ajatuksen.

Kun kello oli 11:30, ajattelin kuitenkin vielä osallistua. Valokuvan otin klo 11:35, tulostin sen klo 11:38, aloitin sivun tekemisen 11:40 ja olin kiinnittänyt siihen kaikki tarvikkeet klo 11:50. Vielä tämän jälkeen päätin ottaa ompelukoneen esille, laittaa piuhat seinään ja pujotella langat siihen. Tietenkin sain johdot ihan solmuun kun kiireessä yritin niitä laittaa, lanka ei meinannut mennä millään neulansilmään ja onnistuin ottamaan verinäytteenkin sormenpäästä siinä samassa tohinassa. Kuitenkin, klo 11:54 mä olin onnistunut ompelemaan sivuun vähän tikkiä ja kiinnittämään kukkasen mulle ennestään tutulla tavalla. Klo 11:55 mä vielä pikaisesti otin ensimmäisen tussin minkä käteeni löysin, kirjoitin palasen tekstiä ja jo klo 11:57 mä olin skannannut ja käsitellyt työn. Klo 11:58 latasin kuvan Vuodatukseen ja kun näin kellon päivittyvän ajasta 11:59 aikaan 12:00, klikkasin sillä samalla sekunnilla Inspiksen uusimman haasteen ilmoille nappulasta "tallenna ja julkaise". Huh. 

Yöllisen taistelun tulos päätyi vielä uusimpaan Inspikseen, vaikka olinkin jo luovuttanut enkä aikonut osallistua. Puskin väkisin ja sain aikaiseksi jopa puolityydyttävän tuotoksen.



Halusin jotakin perinteistä mutta myös sen totuuden, että meidän ns. alkuperäistä perhettä ei ollut kuin ihan hetken. Se on kuitenkin se perhe johon synnyin ja siihen kuuluivat äiti ja isä. Ei siitä sen enempää, mutta vaikka tuo kestikin vain hetken eikä ihan päällimmäisenä nykypäivän perhekuvioissa olekaan, niin halusin toteuttaa juuri sen lähtötilanteen.



Ja kuinka ollakaan, tätäkin työtä on tuunattu moneen otteeseen. Taustapaperi pysyi samana koko ajan. Kuva oli alusta asti aseteltu tuohon "repäisyasetelmaan", joskaan se ei ollut ihan alkuperäinen ajatus. Mulla oli kuva tulostettuna sekä kymppikuvana, että myöhemmin vielä A4-arkilla muutaman muun kuvan kanssa. Ajattelin, että tuota kuvaa (tekstillä varsinkaan) en varmasti kahteen kertaan skräppää joten keksinpä molemmista jotakin. Sitä en kyllä tiedä, että miksi mä sen toiseen kertaan tulostin - tulostamisen ilosta ehkä? :D

Alareunan kuviopaperisuikale (samaa kuin yläosan paperi) on leikattu sivun yläreunasta pois ja siirretty alareunaan, mun mielestä kun kuva oli sittenkin liian keskellä myös pystysuunnassa. Kellertävä paperisuikale on tungettu jo teipatun valokuvan alle (repimäjäljistä ei väliä, koska tuo suikale peitti nekin).

Onnistuin repimään myös valokuvan yläosan (se tarravaino!), joten ovaalin muotoinen Family-tarra paikkaa vain tuota ikävää repeämää. Se ei kuulu siihen, joskin nyt kun itse katson niin ihan täydestähän se menee, jopa värinsä puolesta! Pikkuisen Basic Greyn chipboard-kuvioita ja pian tuskaistuin silmille hyökkäävään kelta-oranssi-ruskeaan ja painelin nukkumaan. Toisella silmäyksellä tykkään, toisella en.

Ovatko nämä kuvat muuten liian isossa koossa? Sain kommenttia, että pienellä näytöllä näitä töitä on tuskaista katsella kun saa scrollata pelkkää kuvaa (tosin ennen sain kommenttia siitä, että kuvat olivat liian pieniä). Pitäisikö nämä kuvat töistä olla pienemmässä koossa? Linkityksiä isompiin kuviin ei aina viitsisi tehdä, kuvakoon pienennykset ja/tai pikkukuvat ovat kuitenkin vähän turhaa säätämistä ihan jokaisessa kirjoituksessa. Mutta onko ajatuksia tästä?

Ikuiselle asunto- ja sisustusfriikille uusin Inspis-haaste oli ihana toteuttaa! Tosin mulla oli aivan valtavia ongelmia sen suhteen, että miten valitsen niistä miljoonista haaveista vain jonkun? Olin jo aikeissa tehdä jonkin kollaasityyppisen ratkaisun ja koota siihen kaikkia ihanuuksia. Pinnistelin kuitenkin sen verran, että mietin mitä ihan tosi-tosi-tosi paljon haluaisin. Päädyin mun haaveeseen LOFT-asunnosta. Tämä haave tuskin koskaan unohtuu.



Tykkään työstä, erityisesti tuosta taustalla näkyvästä tiiliseinästä. Haluaisin ikioman loftini sellaisesta talosta, että siellä olisi isojättisuperiso tiiliseinä. Ja eihän tämä oikeastaan ole vain haaveilua, se on yksi tavoitteista muiden joukossa. Tämä tavoite vaan vaatii aika paljon rahaa, mielummin ihan lottovoiton. Voiko muuten lottovoitto olla tavoite vai onko se vain haave? :D



Kuten edellisessäkin Inspis-työssä, on tässäkin käytetty taustapaperina tapettikirjan kuvallista välilehteä. Mulla on vielä pari kivaa välilehteä käytämättä, joten ehkä näette näitä ratkaisuja jatkossakin. Mua viehättää kovasti ajatus siitä, että kuva on kuvan päällä. Voihan samaa ideaa käyttää ihan perinteisen valokuvankin kanssa!

X-files -tunnusmerkit täyttänee myös se seikka, että tässä työssä olevat kuviopaperin palaset on irrotettu eräästä vanhasta, omasta mielestäni pilalle menneestä työstä. Tämä Cosmo Cricketin sarja (Get Happy) on yksi mun kestosuosikeista ja rakastun näihin papereihin aina uudelleen ja uudelleen. Erityisesti tykkään papereista 8" koossa, sillä niissä kuviot ovat kompaktin kokoisia.

Foam-kirjaimet ovat aika vanhoja, eikä niissä ollut liimaa käytännössä ollenkaan. Ne on liimattu vahvalla Scotchin Strong & Precise Glue -liimalla. Ei muuten lähde irti vaikka yrittäisikin. Tuo liima on niin loistavaa että suosittelen ehdottomasti!

Taustapaperina toimiva kuva ei ollut tarpeeksi leveä, joten sitä on näppärästi jatkettu kuvan ja kuviopapereiden avulla. Näin sain enemmän tiiliseinääkin näkyviin.