Mä löysin eilen pitkästä aikaa tieni taas Pinterestiin. Ei sillä, ettenkö mä välillä olisi käynyt siellä kurkkimassa ideoita, mutta nyt mä jopa pinnailin. Ja löysin pari uutta "skräppäysidoliakin". Ooooh.

Pinterest on ihan yhtä vaarallinen kuin aina ennenkin. Sinne jumittaa aivan yhtä helposti kuin ennenkin. Mutta mikä parasta, sieltä saa aivan yhtä paljon ideoita kuin aina ennenkin.



Mulla tuli taas Pinterestissä notkumisen seurauksena mieleen nuo tekijänoikeusasiat. Olisi mukava kuulla jonkun valokuvaajan kommentteja siitä, miten hän kokee kuviensa "pinnauksen". Vaikka kyseessä onkin ideapankki, eikä palvelussa ole kyse kuvien varsinaisesta lainaamisesta tai omimisesta, niin väkisin rupesin miettimään asiaa. Pinnatessa on toki hyvä mainita valokuvaajan nimi, mutta palvelussa on täysi mahdottomuus pitää yllä näitä asioita, sen ymmärrän ihan täysin.



Onkohan kukaan muu saanut Pinterestiltä viestiä, että he ovat joutuneet poistamaan jonkin pinnauksen pyynnöstä? Itseltäni on poistettu juuri pari valokuvaa, syyksi kerrottiin henkilön halunneen kuvansa pois näkyvistä kyseisessä palvelussa. Tämäkin lienee itselläni taustalla tässä pohdinnassa.

Kaikesta huolimatta palvelu on mitä loistavin ja inspiroivin. Jos et ole vielä kurkistanut, niin suosittelen kurkistamaan ja koukuttumaan!

Tweet

Tekijät vasemmalta oikealle: Veronica Jennings, Lazy Kitty ja Tara Anderson

Jos ei se ole tullut vielä selväksi, niin mä olen ihan rakastunut Pinterestiin. Pienessä ajassa päänsä saa pyörälle, täyteen ideoita ja tulvimaan innosta ja inspiraatiosta.

Jos et uskalla heittäytyä ihan kokonaan Pinterestin syövereihin, kurkista vaikkapa pelkästään omat "pinnaukseni" skräppäysideoista. Niitä on jo sen verran että itseltäni ei ideat ihan heti lopu, mutta ei kuitenkaan niin paljon ettenkö etsisi koko ajan lisää.

Tweet

Taisin luvata, että loppukuun teema on jämämateriaalit. Niinpä keräsin vanhimpia ja vähemmän inspiroivia jämiä periaatteella, että viisi kaikkea. Kasaan päätyivät seuraavat jutut, kaikki täysin sattumanvaraisesti:

• 5 kokonaista 12" x 12" paperia, kasasta "vanhoja ja kauheita"
• 5 kokonaista 6" x 6" paperia, vanhempien papereiden kasasta
• 5 paperisuikaletta, jotka ovat jääneet letter-kokoon leikatuista isoista arkeista
• 5 paperin reunasta jäänyttä palaa, joissa "strippi" mukana
• 5 palaa erikoispaperia, kuten kalvoja, reikäpapereita jne.
• 5 lähes tyhjäksi käytettyä siirtokuva-arkkia
• 5 jonkin verran käytettyä tarra-arkkia
• 5 settiä vanhoja ja osittain käytettyjä kirjaimia, pieniä ja suuria
• 5 paperikuvaa
• 5 "tarrastrippiä"
• 5 journaling-lappua
• 5 kangas- tai paperikukkaa
• 5 pahvikoristetta
• 5 muovikoristetta
• 5 haaraniittiä
• 5 huopakoristetta
• 5 kangastilkkua
• 5 lyhyttä nauhanpätkää
• 5 nappia
• 5 lankaa tai lankakerän loppua
• 5 värituotetta (maalit, musteet jne.)



Syynä tällä tavalla valittuihin ja kerättyihin erilaisiin pikkukoristeisiin oli se, että säilytän koristeita kyseisiin ryhmiin jaettuna. Kangas- ja paperikukat ovat omassa purkissaan, napit omassaan, huopa-, pahvi- ja muovikoristeet omassaan ja kaikki haaraniitit samassa purkissa. Mukana ei ole esim. sirkkarenkaita, sillä en taida tällä hetkellä edes omistaa moisia. Lisäksi olisi löytynyt sekalainen määrä erilaisia metallikoristeita ja kaikkea muuta pikkusälää. Valitsin kuitenkin "koristeryhmät" sen perusteella, että näitä löytyy enemmän kuin paljon.





Äkkiseltään tämä tuotemäärä saattaa tuntua älyttömän suurelta, mutta haastetta tässä riittää. Tuotteet on valittu täysin sattumanvaraisesti, eivätkä värimaailmat, tyylit tai aiheetkaan kohtaa millään tavalla (paitsi ehkä joissakin tuotteissa sattumalta).



Haaste tästä muodostuu siksi, että nämä kaikki tuotteet on käytettävä skräppäykseen. Eikä siten, että "lätkitään nyt sitten jotakin", vaan tarkoitus on tehdä ihan oikeasti niitä kivoja töitä näillä jämillä ja hylkiöilläkin. Sivujen koot tulevat todennäköisesti hieman vaihtelemaan, sillä pyrin tekemään jatkossa muutakin kuin letter-kokoa. Jossakin sivussa saattaa luonnollisesti olla enemmän ja jossakin vähemmän materiaalia.



Näiden tuotteiden lisäksi voin käyttää ainakin seuraavia materiaaleja ja tarvikkeita:

• Työvälineet, kuten erilaiset lävistäjät ja leikkurit
• Liimat, teipit ja kiinnitystarvikkeet (ei kuitenkaan koristeellisia)
• Yksiväriset taustapaperit ja -kartongit
• Muu paperimateriaali, kuten tavallinen kopiopaperi, mainokset jne.
• Ompelukone, mutta vain valituilla jämälangoilla
• Kynät kirjoitukseen (ei värillisiä tusseja tms.)
• Tietokone tekstin kirjoittamiseen, ei koristeiden tms. tekemistä


Käyttökiellossa ovat kaikki muut, mitä en ole tässä maininnut. Esimerkiksi leimasimia ei saa käyttää, ne toisivat liikaa vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia. Väreihin kuuluvan musteen ja maalien lisäksi hyllyn maalipurkeille ei ole asiaa, eikä mustaa tai ruskeaa mustetyynyä kannata haaveilla jämistä löytyvän vanhan punaisen lisäksi.



En tiedä muistinko kaikkea itselle oleellista kertoa tässä, mutta sävelet ovat hyvin selvät. Näillä vanhoilla jämämateriaaleilla on tehtävä mahdollisimman monta skräppäystyötä.

(Kuvat tuli otettua yömyöhällä, sillä halusin päästä jo tänään vauhtiin ja aloittaahan ei voinut, ennen kuin kaikki "todistusaineisto" oli kuvattu. Pahoittelut mukavista heijastuksista ja muista epäolennaisuuksista.)

Kysymys kuuluukin, että kuinka monta sivua luulet näistä valmistuvan?

Doodlebug Design on kiusannut mua Flockillaan jo kauan, enkä mä ole ollut vielä kypsä moisen hankkimiseen. Syksyllä hamstrasin Heinikasta ja Paperinauhasta muutamia herkkuvärejä ja päätin, että nyt me tehdään lähempää tuttavuutta!



Heinikasta lähti mukaan myös suklaanruskeita, kiiltäväpintaisia, paksuja, isoja ja herkullisia kirjaimia. Vokaaleja taisi kaikkia olla useampikin, mutta tarkkaan täytyy harkita näiden käyttökohde, niin upeita ovat. Korkeus taisi olla jopa jotakin 6-7 cm. Ja takana oli valmiiksi kohotarrapalat! Voisivat toimia hienosti jossakin jouluisessa taulussa (jos sellaisia harrastaisin).

Vieressä olevat kortit ovat Heinikasta nekin, bongasin jostakin hyllyn perältä (olin kahdeksan tuntia tonkimassa...). Itse ajattelin käyttää kortit minialbumin kansiksi ja johonkin sellaiseen mihin niitä ei ole tarkoitettu. Nämä ovat sellaisia vedettäviä "salaisuuskortteja", joiden sisältä tulee valkoinen pahvi. Siihen voipi sitten kirjoitella tervehdyksen tai sen suuren salaisuuden. Tai piirtää. Tai koristella sen. Mutta ei, mä teen näistä ihan jotain muuta! Värit ja kuviot olivat ihan mua. Molemmat puolet vieläpä erilaiset!



Parhaisiin löytöihin kuuluivat myös Doodlebug Designin lankasetit. Huomattavasti edullisempi vaihtoehto kuin pienten muliinilankanippujen ostaminen erikseen (jotka tosin ovat riittoisia nekin). Toisiinsa sointuvat sävyt ja bonuksena pari neulaa mukana! Petunia ja Hillary muuttivat meille.

Messuostoksina Helsingistä tarttui mm. Askartelu Amaliasta yllä olevat herkulliset teippirullat sekä kirjainleimasimet. En yleensä ole leimasinten perään, mutta konekirjoitusfontti huusi mun nimeä. Kuulin huudon kauas käytävälle! Piti mennä auttamaan ja pelastin kirjaimet korista, pistin pussiin ja vein kotiin lämpimään!



Belles osoittautui näillä messuilla mun aarreaitaksi. Papereita mun ei pitänyt ostaa mistään, vaan kuinkas sitten kävikään. Ihania numeroita, vielä ihanampia ruudukoita jne.

Samasta paikasta tarttui mukaan kymppikuville tarkoitettua kuvataskuja. Ainut huono puoli on se, etteivät pienuutensa vuoksi sovi albumiin muiden taskujen joukkoon, vaan haittaako se mua? No ei tietenkään. Näistä saa kivoja minialbumeita pelkät kannet lisäämällä tai kivoja "välitaskuja" pikkukirjasiin, December Dailyihin ja muihin pikkuprojekteihin. Löytyi omastakin hyllystä jo ennestään, mutta hinta oli niin kohdallaan että ohi ei voinut kävellä.



Kirjaimia kun mulla ei ole ollenkaan niin pitihän niitä muutamat ostaa. Bellesin kirjainhylly ymmärsi yskän. Ja kiitos Nelpan, mä löysin kaikkea mitä mun ei olisi tarvinnut löytää.



Belles ja badges ne yhteen soppii, pannaan ne pussauskoooooppiiiiin. Näitäkin löytyi jo ennestään, mutta projekteja projekteja katsokaas.



Niin. Niitä papereita vielä. Ja kalvokoristeita.

Ja niin paljon muuta. Saatte kaksi arvausta, odotanko skräppäysmaratonia vai en? Seuraava maraton taitaa mennä sitten tammikuulle. Jos ei-kaupallinen ja pääsymaksuton skräppäyspäivä kiinnostaa, niin lukekaapas lisää Suskin blogista. Suuret pöydät, hyvä valaistus, sekoilevaa seuraa ja ehkä jopa skräppäystäkin luvassa.

Osaisko joku ihan lonkalta heittää, että missäköhän mahtaa mennä mun tammikuussa matkaan lähettämä haaste? Se jossa haastetaan toinen viiden kohdan mukaan skräppäämään tapojensa vastaisesti jne.? Mä putosin jossakin vaiheessa. Kai sen saisi kaivettua, mutta jos joku osaa vinkata niin nyt sais hihkaista!

Minne se kuukausi on taas vierähtänyt? Huh!

Osan siitä on vienyt taas Inspiksen uudistus, ylläri-älläri! Nyt on keskustelupalstaa ja muutakin uutta, esimerkiksi palautteen pohjalta luodut valokuvaushaasteet! Valokuvaushaasteethan ovat Inspiksessä lähinnä skräppääjille tarkoitettuja, sillä ns. perinteisiä valokuvaushaasteitahan on netti pullollaan. Tiedättehän, niitä joissa metsästetään täydellistä auringonlaskua tai vuoden luontokuvaa. Niitä teknisesti upeita otoksia ja viimeisen päälle viilattuja asetelmia. Me emme hae Inspiksessä niitä vaan arjen tallentamista hieman uudessa valossa!





Entä minkähänlaisia ajatuksia on herättänyt uusi Kuukauden kisa, jonka jättimahtipalkintona on ei enempää eikä vähempää kuin Becky Higginsin himoittu Project Life! Tämän ihanuuden meille palkinnoksi sponsoroi ihana Tammy Morales Scrapbooker's Inner Circlesta. Big thanks! ♥





(Tammy, if you're reading this - I want to thank you again! You are going to make one person soooooo happy!)

Kiireisenä on pitänyt aika moni muukin asia, mm. Fiskarsin Suomi-sivuston parissa on puurrettu tovi jos toinenkin. Joissakin blogeissa on tainnut sinne jo linkki ollakin, mutta nyt pitäisi alkaa olla palikat suunnilleen kasassa. Jos jotakin puutteita ja virheitä vielä ilmenee, kärsivällisyyttä. Sivustolta löytyy paitsi tuotetiedot kaikista askartelutuotteista, myös jonkin verran vinkkejä tuotteiden huoltamiseen ja käyttöön sekä askarteluprojekti-ideoita. Suomi-sivut ovat nyt pitkälle yhteneväiset muun Euroopan kanssa, eikä meidän tarvitse enää tyytyä ainoastaan englanninkieliseen eu-versioon, jei!

Ja mitäkö vielä? Oma yritys työllistää tällä hetkellä mm. www-sivujen ja logojen parissa, mutta omia nettisivuja en ole vieläkään ehtinyt saada valmiiksi (suutarin lapsellahan ei ole kenkiä). Kunhan saan, kerron ehdottomasti teillekin!

Ihanaa on työstetty myös ja uusi numero ilmestyy elokuun puolivälin jälkeen. Kohta sitä sitten tehdäänkin jo seuraavaa. On upeaa olla mukana tekemässä niin inspiroivaa lehteä!

Lomaillutkin olen vähän, kävinhän sentään juhannuksena kääntymässä Seinäjoella. Siinä oli lomaa pitkäksi aikaa, mä kun en ole oikein laakereillani lepääjä. Näin on just hyvä!

Pieniä taukoja arjesta saa askartelupöydän ääreen istumalla. Inspiroivaa syksyä kuitenkin jo odottelen, sillä mä en ole kesäihminen ollenkaan. Syksyn pimeät ja sateiset illat ovat mun juttu. Silloin yritän löytää aikaa enemmän myös valokuvaamiseen, sillä syksyn väriloisto on jotakin, mikä pitää vangita vuodesta toiseen. Samat värit, samat puut. Sama tunnelma. Mutta mä niin rakastan sitä!

Tällaista kuuluu tänne! Mitäs kuuluupi sinne? :)

Mä olen hulluna pakkauksiin. Siis tietenkin upeisiin sellaisiin. Mä hamstraan aiheeseen liittyviä kirjoja ja kahlaan netissä pakkausten perässä. Parasta inspiraatiota tarjoilevat Lovely Package ja The Dieline. Ahmin upeita pakkauksia aina uudelleen ja uudelleen, kerta toisensa jälkeen samoja kuvia kuolaten. Kokoan kuvista erilaisia ideavarastoja itselleni ja syön silmilläni kaikkea värikästä. Väriterapiaa tämäkin, ihan ehdottomasti. Hyvin suunnitellut pakkaukset ovat ehtymätön inspiraation lähde. Näin ainakin mulla. 





Kuvat: TheDieline.com

Heitin eilen ilmoille erilaisen haasteen, jonka kohdistin Nelssonille. Kun omistaa leikkimieltä ja huumorintajua niin tästä haasteesta voi saada irti paljon. Mun mielestä Nelsson sai irti juuri sen mitä tällä hainkin. Haasteen ideana oli esittää viisi kriteeriä, joiden perusteella haastetun tulisi skräpätä. Eikä mitä tahansa kriteereitä! Kriteerit tulisi valita siten, että haasteen saajan olisi mahdollisimman vaikea toteuttaa haastetyö. Seikat tulisi siis valita haastettavan tavoista ja tyylistä skräpätä ja kääntää sitten ikään kuin päälaelleen.

Nelssonille latelin seuraavat tiukkaakin tiukemmat ehdot. Yksi valokuva, ei pyöristettyjä kulmia, ei kuvan kehystämistä viivoilla, ei pinkkiä eikä tekstiä tuottavaa laitetta (esim. tietokone tai dymo). Lopputuloksesta tuli tällainen.

Nelssonin oli tarkoitus heittää haaste eteenpäin, mutta hommasta tulikin siinä vaiheessa vielä hauskempaa. Sain nimittäin haasteen takaisin! Odotin vähintäänkin kohtaa "ei lainausmerkkejä tai aaltosulkeita", mutta sellaista ei sitten tullutkaan. Itse sain seuraavat ja haasteelliset ehdot. Ei mustavalkoista valokuvaa, ei ompelukonetta, ei American Craftsin kirjaimia, ainoastaan suomeksi kirjoitettua tekstiä (myös otsikot ja koristeet, huom!), eikä pysty- tai vaakasuoria linjoja. Haasteellisin näistä oli tuo viimeinen kohta. Tulos on tässä.



Eihän multa mitenkään onnistu tällaiset vinot linjat! Tämä näyttää ihan siltä kuin kaatuisi itsekin koko ajan! HUI. Eihän kaiken olisi tarvinnut ihan näin vinossa olla, kuulemma kaksikin astetta olisi riittänyt. Mutta päätin ottaa haasteen ihan tosissani (vaikkakin leikkimielellä) ja ajattelin mennä ihan kunnolla kenossa. Lisäsin haasteeseen omatoimisesti kaksi kohtaa, jotka ovat mulle erittäin tyypillisiä. Kuvia pitää olla enemmän kuin yksi enkä saa käyttää lainausmerkkejä tai aaltosulkeita. Haasteellisempi tämä olisi voinut olla ehkä enää vain siten, että en olisi saanut käyttää kuin kymppikuvia, käsin kirjoitettua tekstiä ja valmiit aakkoset olisi pitänyt unohtaa. Siihen päälle vielä leimakuvan käyttö ja itse tehty koriste niin olisin ollut melkoisessa pississä!

Oon tyytyväinen että kokeilin tätä itsekin. Nyt täytyy kuitenkin valita kenelle heitän haasteen seuraavaksi. Mulla on edelleen muutama henkilö, joiden tyylin kuvittelen tunnistavani helposti. Valitsen kuitenkin Lauran!

Laura, sulle heitän viisi kriteeriä jotka kuuluvat seuraavasti. Ei valokuvien kehystämistä kynällä/piirroksilla, ei kirjainten ääriviivojen rajaamista, ei leimasinkuvia, ei kukkakoristeiden käyttöä ja viimeisimpänä se, että valokuvien tulisi olla muun kuin suorakaiteen muotoisia. Otatko Laura haasteen vastaan ja heitätkö sen puolestasi eteenpäin jollekin?



Englanti teki mulle kuitenkin tepposet. Sivussa oli jo kiinni sellainen tummanruskea matkalippu, kunnes tajusin kämmin. Siinähän koreili upeasti mm. sana "ticket". Jep jep, ei muuta kuin irti! Ikävät jäljet peitin ruskealla reunassa puoliksi näkyvällä auton kuvalla. Näin myös auton toinen puoli päätyi sivun toiselle laidalle, aika luonnollisesti jopa.

#-merkit ovat täytettä sanojen välissä, sillä en liiemmin tykkää tyhjistä kohdista tällaisia ns. laatikkokirjaimia käytettäessä. Yritän aina jättää joko mahdollisimman vähän väliä, jakaa sanat alekkain tai sitten käyttää jotakin typeriä (!) merkkejä välissä. Kirjoitanpa tällaisilla kirjaimilla joskus ihan kaiken putkeenkin.

Taustapaperi oli ensin kokonaan tuota ruskeaa autopaperia, joka muuten kuuluu sarjaamme "kurkista paperin toisellekin puolelle ja voit yllättyä iloisesti". Sivu tuntui ihan liian synkältä ja mietin, että miten ihmeessä mä taas katkaisen tämän työn kun ne vaakasuorat linjat olivat kieltolistalla. Hah, tehdään vino leikkaus! Suikale jälleen pois (näin tämä aina etenee) ja toista paperia tilalle.

Löysin mun valkoiset foam-koristeet jotka tuntuivat istuvan tähän työhön kuin nenä päähän. Auton leikkasin jälleen puoliksi, ajattelin sen toistavan tuota paperiauton ideaa. En tiedä menikö se jo vähän överiksi, mutta mun silmään se sopi paremmin näin. Rattaat vielä tuohon paperien liitoskohtaan ja homma tuntui olevan taas paketissa. Mutta oliko sittenkään?

Mihin mä laitan tekstin (jota olisi paljon)? Mähän olin jo tehnyt tämän työn valmiiksi eikä se ainakaan tulostimesta läpi tulisi. Skannasin työn sellaisenaan, jotta saisin kirjoitettua tekstin tarkasti huomioiden myös koristeiden paikat. Sen jälkeen ryhdyin naputtelemaan tekstiä omalle layerilleen väistellen auton kattoa ja ratasta. Foam-kuviot ja paperit varovasti irti, teippijämät keltaisesta paperista pois ja paperitynkä tulostimen syöttöaukkoon. Tuolle vinolle paperille mä tulostin tekstin toivoen, että olin mitoittanut kaiken oikein ja ettei paperi juuttuisi tulostimeen. Kaikki sujui loistavasti ja lopulta teippasin paperit jälleen yhteen ja painelin foam-koristeet kiinni myös tuohon keltaisen paperin puolelle. Kikkailua siis tämänkin työn kanssa.

Mä olen saanut taas päähäni kaikkea kummallista. Uusin tempaus liittyy ihmisten haastamiseen (no yllätys). Tällä kertaa ajattelin kohdistaa haasteen tiettyyn henkilöön, joka voi halutessaan heittää haasteen eteenpäin jollekin toiselle. Katsotaan kuinka pitkälle haaste matkustaa vai tyssääkö se ensimmäiseen osallistujaan (saat heti paineita).

Tarkoitus on saada toinen kokeilemaan jotakin hänelle epätyypillistä, hankalaa tai muuten vain haasteellista. Se voi olla tapa skräpätä, tietty värimaailma, materiaalit, mitä tahansa. Jotakin skräppäykseen liittyvää kuitenkin. Tällaisten asioiden tunnistaminen kuitenkin edellyttää, että olet seurannut kyseisen henkilön työskentelytapaa ja tunnistat hänen tyylinsä helposti. Itse ainakin tunnistan monien skräppääjien työt juuri heidän töikseen, ilman mitään ongelmia ja välittömästi. On kiva mennä kerta toisensa jälkeen johonkin blogiin ja huomata, että tuli juuri sinne minne olettikin tulevansa.

Tarkoitus olisi saada meidät kokeilemaan jotakin erilaista. Vaikka haasteena heittäisikin jotakin toiselle hyvin epätyypillistä, voi hän silti loihtia siitä sen hänelle tyypillisen kokonaisuuden.

Mulla on heti muutama ihminen mielessä joille haluaisin heittää tällaisen haasteen. He kaikki ovat sellaisia, että työt ovat tyypillistä tekijäänsä. Sellaisia, että kun näen heidän töitään niin tiedän heti kenen tekemiä ne ovat. Ja tämä on mun mielestä vain ja ainoastaan hyvä asia. Haluaisinkin siis nähdä, että millaisen kokonaisuuden Nelsson tekisi seuraavan viiden kriteerin turvin. Yksi valokuva, ei pyöristettyjä kulmia, ei kuvan kehystämistä viivoilla, ei pinkkiä eikä tekstiä tuottavaa laitetta (esim. tietokone tai dymo).

Ota kiinni ja heitä eteenpäin viiden kriteerin turvin jos omaat leikkimieltä! Haasteen voi toki heittää takaisinkin! Jos ketju osuu kohdallesi, ota se leikkinä ja osallistu pilke silmäkulmassa. Ei meemejä, ei nappuloita, ei pakkojatkamista vähintään viidelle osallistujalle tai velvollisuutta mihinkään muuhunkaan. Vain kokeilunhalua ja leikkimieltä!

Jonkin kivan paperin tai lappusen kohdalla harmittaa usein käyttää se viiimeinenkin pala. Olen toki päässyt pahimmasta pihistelystä jo eroon, mutta joskus oikein kivojen tapausten kohdalla haluaisi kopioida kyseistä kuviota vaikka sata. No miksi sitten ei?



Skannasin pari satsia lasillista October Afternoonin journaling-kortteja. Kaikkia en edes aikonut skannata, mutta sellaiset kivoimmat joita voisin käyttää useammankin kerran. Skannasin kortit varmuuden vuoksi resoluutiolla 600dpi, siten saan tulostettua ne tarvittaessa jopa n. 12 x 20 cm kokoisina (300dpi), hunommalla laadulla jopa vieläkin isompina. Mulla on villi suunnitelma siitä, että jostakin kortista tulee vielä koko työn tausta - näette sitten myöhemmin kun moisen toteutan.

Reunoja en viitsinyt korteista pyöristää joten stamppasin kulmat suoriksi. Uskoisin, että tämä urakka käsittelyineen päivineen kannatti ja kiitän itseäni vielä myöhemmin. Joistakin kivoista kuviopapereista aion säilyttää herkut tällä tavalla. Eihän niitä tarvitse kokonaisiksi papereiksi tulostaa, mutta ehkä pieniä elementtejä tai ihan vain paperisuikaleita!

Koska mä en ole vieläkään hankkinut seinäkalenteria (mulla on aina Viivi ja Wagner, mutta nyt en ole löytänyt sitä mun "lähikaupoista"), niin harkitsin sellaisen tekemistä jo itsekin. Mutta en ehkä täksi vuodeksi, haen vielä VW:n (hyvä merkki kalenterilla) jostakin. Kalenterittomuus sai kuitenkin pienen mutkan kautta aikaan seuraavan idean.

Apartment Therapy on todella vaarallinen paikka idea-alttiille ihmiselle, mutta ah, niin ihana. En muista missä törmäsin tähän vastaavaan ideaan muualla, mutta tällä kertaa se on bongattu tuolta sivustolta. Samalla idealla en aio tehdä kalenteria, mutta aakkoset ja numerot haluan kuvata. Ehkä teen niistä taidetta seinälle, ehkä skräppään tai ehkä ne vain jäävät odottamaan jotakin järkevää toteutusta.



Jos (kun) tähän ryhdyn, niin nämä kuvat täytyy sitten koota ihan omaksi kokonaisuudeksi jonnekin. Kuvassa olevan kalenterin tavoin en ajatellut kuvata numeroita tuohon 31 asti sillä kalenterikäyttöön en niitä suunnitellut. Jos joku haluaa tästä isommankin urakan, niin mikä ettei vaikka 99 asti. Siinä sitten vain Manskua pitkin kävelemään. Itse tosin ajattelin, että kaikki numerot eivät saa olla kaikki samoista paikoista kuvattuja (esim. talon numerot/tietokoneen näppäimet).

Jotain kivaa ajattelin tästä ideasta kehitellä, vaikka selvästikin mulla lyö vielä tyhjää.

Muhun iski juuri joku idea-aalto, sellainen kunnon tyrsky. Mulla on epämääräisiä lappusia siellä täällä, kuuskytviis (no ainakin melkein) wordpadia auki, kerran sekunnissa vaihtuva still-kuva mielessä mitä hulluimmista ideoista ja mitä vielä muuta. Miten nämä kaikki saisi vangittua äkkiä jotenkin? Sellainen ajatustentallennuspysäytysikuistuskone nyt heti mun hankintalistalle. Äkkiä!

Jaan pari niistä teillekin jos joku saisi näistä kiksejä. Minialbumeille on miljoona ja tuhat ja yksi aihetta aina olemassa, mutta miltä kuulostaa nämä seuraavat.

Päiväksi hommaa: Tämän idean olen jo toteuttanut, mutta ajattelin toteuttaa sen vielä uudelleen tässä jonakin päivänä. Valokuva kerran tunnissa, haasteellisemmin tasatunnein aina heräämisestä lähtien. Olitpa sitten missä tahansa, uhmakkaasti vain työhaastattelussa kameraa hapuillen laukusta ja vaikka tuolin jalkoja kuvaten... Haha.

Viikoksi muistettavaa: Käytetyt vaatteet ja asusteet valokuvattuna. Tarinan ei tarvitse kertoa välttämättä itse päivistä paljonkaan, mutta vaatteista sitäkin tarkemmin. Voihan otsikko paljastaa missä asussa käytiin missäkin, mutta se ei olisi se pääpointti.



(Muotibloggaajatkin hei nyt heti skräppäämään! Tässähän on hyvä keino ikuistaa näitä juttuja. Vaikka sitten vain diginä. Aika lähellä sitä varmaan ollaankin jo.)

Kuukauden työrupeama: Minikuvat päivän pärstästä. Hiukset ja meikki, olemus ylipäätään. Ehkä se on ekassa kuvassa hurja virne, mutta viimeistä kuvaa napatessa saattaa olla jo lievää happanemista aistittavissa. Sellainen fiilistelymeininki tässäkin.

Näissähän on perusideana sellainen a day/week/month in the life -meininki, mutta sellaiselle kun keksii jonkun vähemmän perinteisen (no miksei perinteisenkin) teeman niin johan potkii menemään. Viikon kun kuvaa puurolautasta niin voi olla onnensa kukkuloilla (tai sitten ei). Mutta jos kuukauden päivät kuvaa vaikka ulko-ovelta näkyvää säätilaa, niin kyllähän siinä jo itsensä on meteorologiksi opiskellut? Jos ei nyt ihan oikeasti niin ainakin meidän skräppääjien silmissä.