Kun yksi asia johtaa toiseen eikä suunnittele mitään tarkemmin, saattaa tulla tällaista jälkeä. Olin kirjoittamassa lyhyttä tarinaa mutta se sitten riistäytyi käsistä ja suunnitelmat menivät ihan uusiksi.



Tarina lienee luettavissa epäselvästä jäljestä huolimatta. Teksti on kirjoitettu ihan suoraan ajatuksista, ei tarkistuksia, oikolukuja tai harkintaa ja miettimistä sisällöstä. Ympäripyöreästi voisin sanoa, että tarkoitus oli kirjoittaa ihan jostakin muusta mutta muutaman lauseen jälkeen homma lähtikin sitten "omille raiteilleen", sopiva kuvitus siis. Toki junalla on iso osuus tuossa tekstissäkin.



Kuten sanottua, mun piti kirjoittaa vähän eri aiheesta. Tarkoitus oli kirjoittaa siitä, että meidän perheessä ei koskaan oikein matkusteltu. Tai matkusteltiin, mutta se oli pääasiassa junalla suhaamista Suomessa. Käytiin me muutaman kerran länsinaapurissa laivalla, mutta ei sitä sen enempää matkusteluksi voi sanoa kuin junailuakaan. Ei ainakaan siten kuin matkustelu yleensä käsitetään.

Suurensin alla olevan journaling-kortin isohkoksi ja ryhdyin kirjoittamaan sen notes-alueelle. Tekstiä vain tuli ja tuli, joten ajattelin rajata kortista pois tuon destination-kohdan. Kortista tuli vähän pelkistetympi versio mutta väliäkö tuolla. Ainakin inspiroiduin kortin käytöstä.



Kun teksti ei tuntunut loppuvan, päätin heivata koko kortin pois. Olin kuitenkin tykästynyt sen vihreään ja rosoiseen alueeseen sekä travelogue-tekstiin. Olisihan sellaiset voinut väkertää muutenkin, mutta päätin pitäytyä kortin käytössä edes jossain määrin. Laajensin vihreää aluetta ja suurensin korttia. Leikkasin lopulta notes-kohdankin pois, samaten tuon travelogue-tekstin. Kun teksti paisui entisestään, en jättänyt korista juuri mitään jäljelle. Havaittavissa on ainakin notes-alueen alimmainen viiva ja kirjoitusalueen pyöreät alakulmat, sehän on paljon!

Valokuva oli suunniteltu tekstialueen alapuolelle ihan "normaaliksi" valokuvaksi. Kun teksti paisui, päätin upottaa kuvan sivuun. Halusin säilyttää värimaailman suhteellisen yksivärisenä, joten veeärrän punavalkoisuus piti jäädä nyt varjoon. Jatkoin valokuvan taivasta ylöspäin ja leikkasin kuvasta tekstialueella olevan kohdan pois, muun alueen sekoitin color dodgena omalla tasollaan. Lopputulos oli ihan liian vihreä mun makuun, joten sävytin vihreää aluetta hieman kellertävämmäksi. Mua jäi vaivaamaan se kiva travelogue-teksti, joten irrotin alkuperäisestä kuvasta sen irti ja blendasin tuohon tekstin yläreunaan kiinni. Tulostin koko väkerryksen mattavalokuvapaperille A4-koossa ja leikkelin sen verran pienemmäksi, että sain letteristä tasaisen taustan työlle.

Sivun ympäri on ommeltu punertavan oranssilla langalla vähän sitä sun tätä, sillä sain päähäni vaihtaa kesken kaiken siksakiksi. Ehkä se olikin jopa hyvä ratkaisu. Numerotarrojen paikka valikoitui taas vähän puolivahingossa kun yksi niistä tarrasi mattavalokuvapaperiin tiukasti kiinni. Tuo mattapaperi on siitäkin huonoa, että siitä ei kovin helposti revitäkään mitään pois, kun taas kiiltävästä valokuvasta saa melkein kaiken irti (mun työtavoilla se alkaa olla aika välttämätöntä...). Kämmihän kävi myös aaltosulkeiden paikan kanssa, taidan olla vähän sählä tuossa kappaleiden sovittelussa kun aina nuo tarrat onnistuvat tarraamaan väärään paikkaan kiinni.

Anski, ajattelepa kuinka paljon tähänkin on mennyt mustetta! xD

Kirjoitus julkaistu alunperin 19.01.2010 klo 10:20

Tällä viikolla kannattaa lukea Ali Edwardsin blogia. Luvassa on paljon asiaa liittyen siihen, miten hyödyntää tietokonetta skräppäyksessä. Kaikki tietokoneavusteinen skräppäys ei suinkaan ole digiskräppäystä, mutta tietokoneen avulla voi tehdä kaikenlaista kivaa. Ali jakaa nämä kolme skräppäysmuotoa (perinteinen, hybridi ja digi) hyvin samalla tavalla kuin itse olen mielessäni ajatellut.

Ali Edwards: Scrapbooking with your computer

Day one
Downloading, unzipping & organizing digital elements
Opening, re-coloring, adding to a photo, loading brushes
Digital Product definitions & suggestions
Creating layouts with layered templates (video tutorial)

Perinteinen skräppäys
Tietokonetta ei käytetä apuna lainkaan. Kysymys kuitenkin kuuluu, onko kuvien käsitteleminen tietokoneen käyttöä vai onko se vain yksi tapa hankkia valokuvat, joita sitten käyttää siinä perinteisimmässäkin tavassa skräpätä?

Hybridiskräppäys
Apuna käytetään tietokonetta, jo tekstinkin tulostaminen (myös erilliselle paperille) on hybridiä. Hybridiksi laskettaneen myös valokuvakollaasien kokoaminen koneella, esim. monen pienen kuvan yhdistäminen jne. Hybridityö voi alkaa tietokoneelta esim. muuten valmiiksi tehdyn työn muodossa, johon lisätään jotakin koristeita. Hybridityö voi alkaa myös perinteisellä tavalla, mutta siihen lisätään esim. itse tulostettu journaling-lappunen.

Digiskräppäys
Työ tehdään ihan kokonaan tietokoneella. Jos työ tulostetaan, sille ei tehdä enää yhtään mitään tulostamisen jälkeen (ei esimerkiksi liimata suuremman kuviopaperin päälle, jolloin se olisi jo hybridiä). Digityöt voi tulostaa esim. kuvakirjoiksi, mikäli ei halua tulostaa yksittäisiä töitä. Digitöitä ei suinkaan tarvitse tulostaa, mutta siten niistä on tietenkin enemmän iloa.

EDIT: Lisään linkit Alin kirjoituksiin sitä mukaa kun kirjoituksia tulee, löytyvät sitten helposti myöhemminkin.

Siis mikä mahtavan loistava päivä! Aamu alkoi ihanilla uutisilla, päivä jatkui pirtällä puhelulla ja vaikka maanantai onkin, niin mikään ei ole vielä mennyt pieleen (enkä aio koputtaa puuta). Mahtava maanantai!

Lauantaina olin tosiaan Suskilla viettämässä varsinaista skräppäysmaratonia. Mun oli tarkoitus skannailla töitä eilen, mutta enpäs ehtinytkään ehkä valitettavasti ehdi nytkään. Tässä kuitenkin yksi jo viikolla tehty simppeli tapaus, lisäsin siihen eilen vain pari juttua. Melkein digi, vahva hybridi?



Mulla oli melkoisen vahva kolmenkympin kriisi koko viime vuoden ajan, se taisi alkaa jo siellä jossain 28-vuotiaana vähitellen. Olin välillä ihan hukassa ja pihalla kriisini kanssa. En tiedä mitä maailmanloppua odotin, mutta eihän sitä sitten tullutkaan. Puolikas vuosi oli tosi tärkeä, olin vielä pari kuukautta ennen h-hetkeä muka 29,5. Taisin olla vielä edellisenä päivänäkin. Ei se sitten mitään kummallista ollutkaan ja nyt hehkutan kaikille olevani kolmekymmentä.

Sivu ei suoranaisesti kerro vain tuosta kolmenkympin täyttämisestä, vaan noista ikävuosien puolikkaista. Kyllä niillä puolikkaillakin on merkitystä! Jos multa onkin kysytty 1983 keväällä kuinka vanha mä oon, niin olen ihan varmasti muistanut sanoa että jo neljä ja puoli! Ainakin luulen niin.



Tästä taitaa tulla mun lemppariosasto, vaikka tässä työssä ei paljon salaisia kansioita ole. Vasemmalla on kokonaisuus jonka tulostin suoraan letter-kokoiselle valkoiselle kartongille. Molemmissa kuvissa on ollut taustalla jotain sälää, joten halusin loihtia niihin mustat taustat. Valkoinen teksti oli haaveissa taas vaihteeksi, joten musta tausta oli paras vaihtoehto.



Tulostettuun arkkiin en lisännyt muuta kuin palan nauhaa (siitä on sata vuotta kun viimeksi käytin nauhaa jossakin), pyöreän paperiläpyskän ja sen päälle punaisen pyöreän tarran. Pilkkunauhan valitsinkin juuri tuon tarran vuoksi. Mä viljelen lainausmerkkejä nykyään ihan joka paikassa, joten pitihän tähänkin sellaiset laittaa. Kuvassa ei näy, mutta lainausmerkit ovat foam-kirjainarkista ja siksi kivasti koholla.

Fontti on Typenoksidi by Juha Korhonen. Tulostaminen kartongille hävitti mustasta väristä sen parhaan potkun, mutta sen kanssa on vain elettävä (ellei tulosta työtä valokuvapaperille). Ongelmaksi olisi kuitenkin tullut A4:n ja letterin välinen kokoero, joten siksi päädyin tähän ratkaisuun. Vasen kuva on värisäädöiltään juuri sellainen jonka tulostin. Oikealla olevassa kuvassa näkee selvästi heikentyneet tekstit, eikä mustavalkoisuuskaan ole enää ihan sitä mitä piti. Todellisuudessa tulostettu kokonaisuus on hailakampi, mutta pistin mustaan aavistuksen potkua taas skannauksen jälkeen (melkoinen operaatio; tee, tulosta, täydennä, skannaa ja käsittele).

Yksi letterille skräppäämisen etuja on ehdottomasti tuo tulostimeen sopivuus, suosittelen senkin vuoksi.