Aikaisemmin kirjoittelin mun aarteesta, jonka putsasin huolella pölystä ja pistin laulamaan. Ostin tähän aarteeseen jopa uuden mustekasetin sekä korjausnauhaa. Olo oli hieman hulvaton, kun tulostinmusteiden sijaan etsin oikeanlaista mustekasettia. Värinauhaa kirjoituskoneeseen? Niitä jopa saa vielä.

Kone oli kuitenkin aika ankean näköinen, varsinkin kun haluaisin sen olevan se vanha ja tyylikäs Remington. Mutta kun ei ole. Mitäköhän asialle voisi tehdä? Voi teippi sentään!



Teippasin näppäimistön suojana olevan kannen kauttaaltaan kirjainteipillä. Teippi on sen verran huokoista ja taipuisaa, että reunojen yli taittelu kävi leikiten. Muovikannen yläreunaan laitoin vinoraitaisen vauhtiraidan, josta sitten sainkin idean teipata vielä johtokotelon kannen. Kannen sai irti, joten teippaus oli helppoa.

Jos mä päätän ottaa nämä teipit pois (tai vaikka vaihtaa ne toisenlaisiin), niin eipä ole hätää. Näistä teipeistä ei jää minkäänlaisia jälkiä, liimaa tai muutakaan tahmaa. Irtoavat oikein näpsäkästi ja tarttuvat taas uudelleen uuteen paikkaan. Näitä onkin ollut helppo "vaihdella" skräppääjien kesken. Teipit voi kiinnittää melkein mihin vain ja käyttää sitten vasta kun siltä tuntuu. Itselläni on ollut muovilaatikon kyljessä jo monta kuukautta matkailuaiheisia teippejä, odottavat vielä täysin käyttökelpoisina sopivaa käyttökohdetta!

Harkitsin melkein koko koneen teippaamista, mutta toistaiseksi olen tyytyväinen tähänkin ratkaisuun. Tämä tosin poiki miljoona muuta ideaa. Ehkä tässä käy vielä niin, että ensi kerralla mä en tapetoi vaan teippaan...

Tweet

Mä ostin sen 19 vuotta sitten Seinäjoen Anttilasta. Mä olin käynyt katsomassa sitä monta kertaa, hiplannut laatikkoa, pyöritellyt ja käännellyt, nuuhkinut. Se oli musiikkiosaston takaseinällä, alimmalla hyllyllä. Tuo punavalkoinen laatikko näkyi melkein ulko-ovelle asti. Sen kyljessä komeili hintalappu, joka kertoi karua kieltään. 990 markkaa. Mutta mä sain sen lopulta ja mä olin niin onnellinen.

Tänään mä kaivoin tuon aarteeni esiin ja putsasin sen pölystä. Canon QS100 kirjoittaa kuin unelma. Ja se naputuksen ääni, se on lumoava. ♥

Tai sitten saksiteline. Täällä on sekoiteltu pari vuotta seissyttä maalia ja hiottu Fiskarsin kuviosaksitelinettä. Laiskuuttani hioin kyllä vain sen verran, että kiiltävä maali tarttuisi siihen edes vähän paremmin.

Joskus tuskailin telineen kanssa sitä, että se nyt vaan ei sovi värinsä puolesta mun pöydälle. En välitä vaaleasta puusta (ellei se ole lähes valkoista) ja aikaisempi suunnitelma olikin käsitellä teline vain tummemmaksi. Karkkivärit ja pirtsakka vanha maalipurkki voitti, joten teline on saamassa pintaansa ihanaa fuksiaa. Johan nuo kuviosakset ovatkin tarpeeksi kauan pyörineet siellä, täällä ja tuolla.

Kyseessähän on siis tämä vekotin:



Tweet

Näillä eväillä on raivattu työpöydälle tilaa. Nyt voikin jo sanoa, että maata näkyvissä! Eiku... Työpöytä näkyvissä! Ja koko 2,16 neliömetrin pinta-ala odottaa vain sitä, että sen saa jälleen täyttää kaikenlaisella paperisilpulla, teippipaloilla, liimatahroilla ja epämääräisillä langanpätkillä. Työpöytähän siivotan vain ja ainoastaan siksi, että sen saisi jälleen sotkea.

Ja huom! Joku joskus väitti, että mä mittaan kaiken aina viivottimella. Entäs noi suklaat? Näyttävätkö ne siltä, että mä olisin ne paloitellut? Olen mä. Ihan itse, ilman viivotinta! ;)

Tweet

Elinarsku hehkutti löytäneensä 12" x 12" papereille sopivia koteloita jotka kaiken hyvän lisäksi mahtuisivat vielä Ikean Expedit-hyllyyn (jos papereita säilyttää sivuttain). No eihän sellaista tietoa voi tietenkään sivuuttaa! Muovisista vastaavista saa kuulemma leikattua helposti palan pois, mutta nuo muoviset eivät ole mua houkutelleet oikein koskaan. Joten näistä pahvisista You Do:n koteloista innostuin oitis ja tilasin peräti viisi koteloa Skräpteekistä kun hintakin oli kohtuullinen, 8 euroa/kpl.

EDIT: Myös Villakeiju myy näitä, hinta 5,50 euroa/kpl.

Kotelot saatuani ihmettelin pohjan kiinnityssysteemiä joka toimi painonapeilla. Tämän jälkeen kirosin sitä,  että pohjaan tuli pieni kolo pohjakappaleen ja reunan väliin. Paperit jumittuivat tähän koloon helposti. Sen jälkeen mietin, että kuinkahan nämä kotelot kestävät käytössä. Täytin ensimmäisen kotelon ja nostin sitä siirtääkseni hyllyyn - naps ja pam!



Näin kävi. Eivätkä pelkästään napit auenneet vaan liimaus petti toisesta reunasta. Toki koteloa olisi hyvä nostaa pohjasta, mutta ei kai sellaista voi vaatia muistamaan kun askartelija pääsee vauhtiin?

Onneksi näin kuitenkin kävi! Jouduin liimaamaan pohjan uudelleen paikalleen, mutta keksinkin liimata sen väärinpäin. Napit olivat onneksi samalla etäisyydellä molemmista reunoista, joten palikka vain ympäri ja kotelosta tulisi entistäkin ehompi!



Pohjakappalehan on liimattu siten, että pohja on hieman koholla alhaalta. Samasta syystä paperit eivät mahdu kotelossa pystyasennossa hyllyyn. Elinarsku vinkkasi, että hän on kääntänyt paperit sivuttain (stripit reunassa). Itse en saanut mahtumaan kaikkia papereita koteloon näinkään, toiset paperit kun ovat hieman pidempiä (esim. Sassafras Lass). Kun pohjakappaleen kääntää väärinpäin, tämä ongelma poistuu kertaheitolla! Nyt paperit mahtuvat koteloon pystyasennossa ja kotelo mahtuu vielä hyllyynkin (Expedit-hylly).



Liimauksista pettäneen reunan liimasin Scotchin Strong&Precise -liimalla.

Kaksi koteloa levisi käsiin heti, mutta ei hätää! Loputkin kotelot aion hajottaa ihan tarkoituksella ja kääntää pohjakappaleet väärinpäin. Koteloissa kritisoin oikeastaan vain tuota painonappisysteemiä, mutta ilmeisesti tukeva ja kiinteäksi tehty kotelo ei olisi yhtä kuljetus- ja varastointitehokas, joten ymmärrän toki systeemin (joskin sen olisi voinut toteuttaa jollakin perinteisemmällä taittelutekniikalla).

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Koteloista tuli entistä paremmat!

Tweet

Askartelutila-blogista löytyy nyt juttu aikaisemmin tekemistäni paperilokerikoista. Ne ovat edelleen kovassa käytössä enkä edes halua kuvitella miten pärjäisin enää ilman näitä. Nämä ovat mun lemppariorganisoijia!

Tweet

Pala vaneria ja pala tapettia. Päiväysvanhaa liisteriä, kolme tankoa, kahdeksan kevyttä koukkua ja yhdeksän vielä kevyempää muovipurkkia. Muutama reikä porattavana ja useampi ruuvi ruuvattavana. Sellaisen urakan tein tässä päivänä eräänä, kun tuntui että taas loppuu tila kesken niin pöydältä kuin hyllyistäkin.

Myöhemmin mahdollisesti lisää kuvia, mutta halusin tarjoilla jo palan tätä tapettia, se kun on niin herkullisen syötävän täydellisen ihanaa.

Mä olen ihan parantumaton tapaus. Ei pitäisi vahingossakaan mennä minkään mielenkiintoisten linkkien perässä, eikä varsinkaan sisustamiseen liittyvien (ei kyllä askarteluihinkaan). Nyt mulla tuntuu olevan taas ihan pakottava tarve saada vähän sisustaa, en tosin ole vielä päättänyt että mitä, koska, miten tai minne.



Näitä kuvatapetteja olen tässä selaillut. Melkein jo näen, kuinka tuo voikukkahahtuva tai keltaiset taksit ilahduttavat työpöydän takana. Hmmmmm. Tuo maaliroiske sopisi täydellisesti olohuoneeseen. Hmmmmm.

Kuvat Photowall.fi.

Vihdoinkin sain toteutettua juuri mulle toimivan ratkaisun nauhojen säilytyksen suhteen. Mä suunnittelin mielessäni tätä jo silloin kun päätin maalata kaksi seinää mustaksi. Näin mielessäni sateenkaaren väreissä hehkuvat nauhat mustaa seinää vasten. Tästä on helppo valita ja leikata vaikka muutaman sentin pituinen pala. Ei tarvitse kääntää purkkeja ympäri, ei etsiä laatikoista eikä rullata tai keriä yhtään mitään. Bonuksena sain ihanan väriläiskän ja sisustuselementin! I'm in love!

Mulla on nauhaongelma. Mulla on nauhoja laatikoissa, purkeissa ja purnukoissa. Vaikka mä en hirveästi edes käytä nauhoja! Jos saisin ne jotenkin inspiroivasti näkyville niin muuttaisiko se asiaa? Inspiroivat ne läpinäkyvässä purkissakin, mutta melkoinen sotkutakkukasahan se sisältö sitten on.

Etsin ratkaisua ongelmaan ja päädyin Judith Maran blogiin. Sieltä bongasin tämän ihanuuden:



Nauhat on kiinnitetty nitojalla pieniin paperi- tai kartonkilappusiin, josta ne on sitten ripustettu renkaaseen. Samaan lippulappuseen voi toki kiinnittää vaikka saman valmistajan kahta tai kolmeakin eri nauhaa! Ja lappuseen kannattaa kirjoittaa valmistaja ylös jos sitä tietoa vaikka myöhemmin tarvitsee johonkin. Jotain tällaista mä täällä harkitsen.

Loistovinkissäkin on kiva idea nauhojen säilytykseen. Se saattaisi olla tilankäytöltään parempi toteuttaa kuin tämä. Ehkä mä saan vielä jonkun älynväläyksen tässä viikonlopun aikana! Jos on vielä hulluja, kummallisia tai haasteellisia skräppäysideoita mun huomiseen skräppäyksen täyteiseen päivään niin hihkaiskaa tänne!