Moni Becky Higginsin Project Lifea kasannut on kirjoitellut tuntojaan projektista näin vuoden vaihtuessa. Tunnelmia on ollut niin puolesta kuin vastaan - toiset kokevat projektin tuoneen paljon, kun taas toiset tuntevat sen vieneen jotakin.

Paljon on saanut lukea kommentteja myös siitä, että samoista kuvista tai edes aiheista ei voisi enää skräpätä Project Lifen ulkopuolella. Ymmärrän tämänkin näkemyksen, joskin itse pidän projektia enemmän valokuvapäiväkirjana, en niinkään toisena skräppäysalbumina. Kommentteja on näkynyt myös projektin henkilökohtaisuuden suhteen. Jotkut ovat todenneet kokonaisuuden viestivän turhankin tarkasti omaa arkipäivästä elämää, eikä tämän vuoksi ole halunnut albumia juurikaan esim. blogissa esitellä. Tämänkin ymmärrän täysin, itse kävin samoja fiiliksiä läpi jo projektin alkutaipaleella.

Lauranan Project Life jaksaa ilahduttaa edelleen

On ollut mukava nähdä palasia näistä projekteista. Erityisen iloinen olen ollut Lauranan Project Life -kirjoituksista.



Lauranan kaikki Project Life -aiheiset kirjoitukset löytyvät omasta kategoriastaan, kannattaa käydä ihailemassa. Albumi on koottu ihanan monipuolisesti! Albumi on täynnä erilaisia muovitaskuja, värikkäitä esitteitä ja muita tärkeitä dokumentteja vuoden varrelta. Pienistä taskuista löytyy niin kuitteja, tuotelappuja kuin muutakin mielenkiintoista pientä härpäkettä.

Tämä kokonaisuus on niin paljon muutakin kuin pelkkiä kauniita valokuvia! Ei sillä, että pelkissä valokuvissakaan olisi mitään vikaa - sehän on tämän projektin ihanuus, helppous. Laurana on kuitenkin saanut aikaan hehkuttamisen arvoisen kokonaisuuden!

Project Life -tuotteet jatkossa Amazonista

Aikaisemmin jo kyseltiinkin, että mikähän mahtaa olla Project Life -tuotteiden kohtalo jatkossa. Vuoden 2011 alussa Project Lifea ei ollut mahdollista tilata koko Euroopasta, ainoastaan Kanadasta. Kun kysyntää tuntui olevan, päätin tuoda tuotteita myös Suomen markkinoille. Loppuvuodesta 2011 tuotteita oli kuitenkin mahdollista ostaa jo Euroopastakin, samoin uusia Project Life -tuotteita voi ostaa nyt myös Euroopasta. Useiden kymmenien eurojen postikulut ovat siis historiaa, eikä ylimääräisiä verojakaan tarvitse enää maksaa. Tuotteet ovat nyt helposti saatavilla Suomeenkin.

Olen itse vielä kahden vaiheilla uuden projektin suhteen. Alkuvuosi menköön ns. varman päälle varastoon siltä varalta, että haluankin koota Project Lifea tänä vuonna. Tuotteita pitäisi olla tilattavissa Amazonista alkuvuodesta, mutta mikä se alkuvuosi on - se onkin sitten eri juttu.

Nämä kyllä houkuttelevat:



Project Life -tyyppisen kokonaisuuden kokoamiseen ei tietenkään tarvita valmiita pakkauksia. Erilaisia muovitaskuja, kuviopapereita ja kivoja lippulappuja, kyllähän niistä saa koottua omanlaisensa kokonaisuuden. Itse kuitenkin odotan tällaiselta projektilta helppoutta ja nopeutta, joten siinä yksi syy miksi haluaisin valmiin kokonaisuuden.



Yhtenä kritiikkinä mm. näihin Clementine-sarjan journaling-kortteihin liittyen täytyy kuitenkin todeta, että miksi kaikki kortit on tehty pystysuuntaisiksi? Kun muovitaskuja kuitenkin on muunkinlaisia, voisi osa korteista olla vaakataskuille tarkoitettuja. Sama koskee tietenkin suurempia vaakasuuntaisia kortteja. No, aina ei voi kaikkia toiveita toteuttaa eikä koskaan tällaisten valmiiden pakkausten jokainen osa voi olla se lemppari.



Osa mietti jo aikaisemmin ja miettii varmasti edelleen englanninkielisiä tekstejä. Itse en ole koskaan niistä ärsyyntynyt, eivätkä ne häiritse oikein millään tavalla. Siitä huolimatta olisi kuitenkin enemmän kuin hienoa, mikäli jotakin tällaista saisi ihan suomalaisenakin versiona. Aina voi tietenkin vähän askarrella koneella itsekin, sitten vain tulostin laulamaan. Ehkäpä mulla onkin jotakin sellaisia suunnitelmia, mene ja tiedä... Hmmm.

Helppoa ja nopeaa?

Parhaimmillaan tällainen projekti lienee silloin, kun tarvikkeet saavat olla esillä ja kotoa löytyy valokuvatulostin. Kerran viikossa-kahdessa tai kerran kuukaudessa kirittynä projektista saanee vain paineita. Ehkä. Ainakaan se ei sovi kaikille. Jos albumi ja tarinointikortit saisivat olla jollakin sivupöydällä koko perheen käytössä, täyttyisi albumi varmastikin vaivattomammin. Tarinat voisi kirjoitella valmiiksi ja kuvia voisi tulostella parin päivän välein, milloin nyt koneen äärellä onkin. Niin helppoa tämän pitäisi olla, mutta totuushan on usein toinen.

Mielelläni kuulisin vielä ajatuksia ja kokemuksia Project Lifesta. Aiotko toteuttaa projektin uudestaan tai ehkä vasta ensimmäistä kertaa? Etkö halua missään nimessä enää käyttää aikaasi tällaiseen? Mitä projekti opetti? Mikä siinä oli parasta? Tai mikä siinä oli ikävintä tai raskainta? Oletko tyytyväinen tällaiseen muistoon omasta arjestasi? Mitä fiiliksiä projekti on herättänyt?

Tweet