Mä olen loistava aloittamaan projekteja. Monet projektit ovat enemmän tai vähemmän jäissä, toiset alalaatikossa ja toiset paperikasan alimmaisena. Eräs jämäprojektikin elää sinnikkäästi työpöydällä omassa pahvilaatikossaan, sitäkään ei ole vielä kuopattu.

Mutta. Kuinka moni tunnustaa viihtyvänsä paremmin kameran takapuolella poseeraamisen sijaan? Skräppäys saattaa helposti olla harrastuksena sellainen, että ne omat kuvat jäävät ottamatta ja hetkien tallentaminen keskittyy lähinnä jälkikasvuun ja ystäviin. Kuka tallentaa ne meidän omat, henkilökohtaiset muistot? Kuka valokuvaa meitä vuosien varrella? Siis oikeasti kuvaa, ei niin että satumme vahingossa samaan kuvaan jonkun toisen kanssa. Joillakin tämä tilanne on paremmin hallussa kuin toisilla, eivätkä kaikki välttämättä näe edes tarvetta tällaiselle. Jossain vaiheessa sitä saattaa kuitenkin herätä siihen tosiasiaan, että omasta itsestä on vain pari hassua kuvaa koko vuoden varrelta.

Linkitin aikaisemmin Elsien kirjoitukseen, kuinka itsestä voisi ottaa kuvia paremmalla menestyksellä. Uhkasin tuolloin, että yritän vetää Elsien tavoin vuoden läpi siten, että otan jokainen päivä kuvan itsestäni. Olkoon se sitten ns. pissiskuva kännykkäkameralla, kuva omista kengistä tai pikaräpsy lakatuista kynsistä. Jonakin päivänä se voi olla kuva uudesta hiusväristä, joku päivä "filmille" saattaa tarttua vain varjo asfaltissa. Mutta jokaisessa kuvassa näkyy jollakin tavalla minä. Itseään ei pitäisi unohtaa.

Jos ajankohta olisi toinen, saattaisin yrittää tätä projektia teemaksi vuodelle 2012. Aion kuitenkin aloittaa projektin jo aikaisemmin, omana synttäripäivänä. Näin saan teemaksi yhden kokonaisen ikävuoden.



Tässä vaiheessa en vielä tiedä, että millaisen kokonaisuuden tästä projektista aion tehdä. Ehkä tulostan kuvat minikoossa siten, että yhdellä aukeamalla on viikon tai kahden kuvat. Kuvista ei tarvitse kirjoittaa mitään, sillä tämän ei ole tarkoitus olla mikään päiväkirja. Kuvasarja saa toimia omana kokonaisuutenaan, ilman sen kummempaa tarinointia tai muuta suurta draamaa. Kuvasatoa voi sitten myöhemmin käyttää myös satunnaiseen itsestä ja omasta fiiliksistä skräppäämiseen. Tai ehkä en käytä kuvia mihinkään. Ehkä vain opettelen vuoden ajan sitä kameran toisella puolella olemista. Ehkä koko projekti tekee itselle hyvää, lopputuloksesta huolimatta.

Jos nyt kukaan yhtään innostuu samasta ajatuksesta, niin hihkaiskaa mullekin. Tähän voi lähteä ihan omassa rauhassaan, enkä itsekään aio auliisti jakaa jokaista kuvaa blogissa. Kaikki eivät halua kuviaan julki, mutta sen ei tarvitse olla este tällaiselle projektille.

Mä yritän tarpoa tämän(kin) projektin läpi, katsotaan pääsenkö loppuun asti!

Tweet