Käännä kamera itseesi päin
Miten sitä muistaisi kaikki hyvät ideat? Miten sitä muistaisi katsella ne lukemattomat muistikirjat läpi, tai miten sitä muistaisi missä ne kaikki muistikirjat edes ovat? Hyvä apu on toki myös Pinterest, tosin itse olen viime aikoina (tietoisesti) vältellyt kyseistä paikkaa addiktiokohtauksen pelossa.
Tässä kuitenkin yksi tallentamisen arvoinen linkki, Elsien viisi vinkkiä omakuvien ottamiseen. Joillekin tästä lienee hyötyä teknisesti, joillekin uusien kuvakulmien suhteen ja joillekin toivottavasti myös siten, että rohkaistuu oikeasti jopa kuvaamaan itseään. Liian usein me kameran kanssa heiluvat ollaan kuvista ulkona.
Elsie kertoo yrittäneensä ottaa pari vuotta sitten joka päivä kuvan itsestään. Omakuvan ei kuitenkaan tarvitse olla aina se perinteinen pärstäkuva (joskin niitäkin voi ottaa aina sadalla ja tuhannella tavalla), riittää kun kuvassa näkyy jotenkin itse. Ehkäpä jonakin päivänä kuvassa näkyy takkuinen tukka, kun taas toisena päivänä itsestään ikuistaa haavat ja arvet. Ajatuksena kuitenkin niin mielenkiintoinen, että houkuttaa ehdottomasti.
Tänä vuonna olen ottanut kuvan joka ikinen päivä. Koskaan ei ole tullut tunnetta, että mitähän ihmettä sitä kuvaisi. On ollut kiva ottaa kuvia välillä jopa vain siksi, että "tänään pitää kuvata jotakin". Voisi ajatella, että se tappaa kuvaamisen ilon. Mutta ei, ei ainakaan itselläni. Sitä kautta on löytänyt aivan uutta kuvattavaa. Kuvattavahan ei koskaan lopu. Ikinä. Missään. Kun kentän laidalla kuvasin koneita ja tuli vartin tauko, mä kuvasin kenkien jälkiä hiekassa, ohi ajavia motoristeja, DHL:n lastauslaitureiden numeroita, toisen kuvaajan kenkiä (weird, I know) ja taivaalta löytyviä jättövanoja. Aina on kuvattavaa.
Tuollainen 365-projekti jossa kuvaisi vain itseään, se kuulostaa kaikessa hulluudessaankin houkuttelevalta. Mähän tartun aina kaikenlaisiin projekteihin, vähän turhankin helposti. Silti mä harkitsen tätäkin projektia vakavasti, joskaan en kalenterivuodeksi vaan synttäripäivästä synttäripäivään -projektiksi. Lokakuun lopussa sitten selviää onko innostus säilynyt.
Onko muilla innostusta tällaiseen?
Tweet
olisipa kiva edes joskus yrittää kuvata itseään vähän enemmän, sillä olen siinä puuhassa tosi huono ja vielä huonompi muiden kuvattavana olemisessa. voisi tehdä hyvää. ehkä kaukolaukaisin voisi olla järkevä siinä puuhassa?
Ja Maikko, kaukolaukaisin on satavarmasti hyvä apu tällaisessa projektissa, mutta toisaalta ilman sitä saattaa olla vieläkin kekseliäämpi.
Jehkon yllytän vielä mukaan!
Tässä mun suosikkikikka: Studiomaisen omakuvan saa hauskasti kun seisoo kirkkaana päivänä sisällä ikkunan edessä. Kun kuvan valottaa (ilman salamaa!) niin, että hämärämmässä sisätilassa oleva malli on sopivan kirkas, niin ulkomaisema palaa puhki. Tulos on hyvin pron näköinen! Valotuksen saa kohdilleen, kamerasta riippuen, joko kokeilemalla manuaalisesti, tai valotuksen kompensoinnilla. Yleensä kamera "säikähtää" kirkasta valoa ja arvaa valotuksen alakanttiin.