Hepskukkuu! Mä olen niin sekaisin syksystä ja hullaantunut hurmaavista väreistä ettei tosikaan! Kamera on laulanut niin kotipihassa kuin lentokentän laidallakin. Mä en ole koskaan kuvannut niin paljon kuin viimeisten viikkojen aikana.

Seinäjoellakin ehdin pikaisesti käväistä ja tietenkin kuvasin myös lakeuksien luontoa. Pääsin lopulta käymään myös Heinikassa, jossa menikin ihan koko päivä ja hieman aukioloaikojen ulkopuolellekin. Paperinauhassakin pyörähdin pariin otteeseen, Seinäjoella kun olin.



Yllä oleva kuvat ovat tältä aamupäivältä ja ihan kotipihasta. Paljon kuistia kauemmaksi en kameran kanssa ehtinyt, mutta tämä tyydytti valokuvausnälkää aika hyvin. Voiko syksystä olla pitämättä? OIH.

Mulla on jopa pieni paniikki päällä siitä, ettei syksy vain ehdi mennä multa ohi. Mun täytyisi ehtiä kuvaamaan vielä moneen paikkaan lokakuista väriloistoa, mutta aikataulutus hieman ahdistaa. Yöllä on turha yrittää kuvata tällaisia värejä. Jos joku myy lisäaikaa jonnekin 10-18 välille niin ostaisin vähäsen, kiitos.



Mä olen tainnut aika selkeästi vihjata aikaisemminkin mun hurahtamisesta lentokoneisiin. Oikeastaan ilmailuun ylipäätään. Tänä vuonna on tullut kuvattua koneita ihan tajuttoman paljon. Kentän laidalla saa tuulla ja tuiskuttaa, sormet saa olla jäässä ja posket kylminä kalikoina, mutta mä seison aidan takana kameran kanssa kuin tatti. Ja kuvaan. Enkä usko edes pian tulevien paukkupakkastenkaan tätä harrastusta lopettavan. Mutta aika, sitä mä tarvitsisin tähänkin lisää.

On mulla kuitenkin hyvässä muistissa tämä askartelutarvikkeisiinkin hurahtaminen, nou hätä. Syyskuisena aamuna mä lähdin aamukahdeksalta kohti Kälviää, Heini-kaimaa katsomaan. Oven takana olin tasan kymmeneltä aamulla ja päivä venähti lähes kahdeksaan tuntiin. Siis askartelutarvikekaupassa kahdeksan tuntia? Niiii-in.





Sekoaminen oli lähellä. Sormenpäät kuluneina mä hypistelin varmasti jokaisen (no ainakin melkein) tarrapaketin ja paperipinon. On se vain niin eri asia päästä sen "skräppäyskrääsän" sekaan kuin tilailla netistä. Huooooooh.

Pahvilaatikko takakontissa lähdin takaisin kohti Seinäjokea. Seuraavana päivänä olikin vuorossa sitten Taitopuoti Paperinauha, joka olikin mulle jo ennestään tuttu paikka. Helillä on aivan upea myymälä, jo oven avatessaan saa päästää ihastuksen huokauksen. Pelkästään paperiosasto on jotakin aivan upeaa. Siellä voisi katsella tuntikausia.



Vaikka Heli ja Krista olivatkin juuri pakkaamassa Seinäjoen messuja varten, mä onnistuin tekemään melkoisia löytöjä siinä lomassa. Kaikkea sellaista pientä kivaa, sellaista mitä on "aina etsinyt", tiedättehän? ;)

Seinäjoelta käsin kuvasin pari valokuvaushaastetta Inspikseen. Kulmasta kulmaan ja polttoaine ovat alla olevassa kuvatriplassa vasemmalla. Syksy on ehdottomasti mun polttoaine numero yksi. Sillä jaksan kevääseen, jonka jälkeen odotan taas sitä syksyä!





Nämä puut eivät suostuneet kasvamaan siten kuin mä halusin, mutta etsitään parempi metsä ja otetaan tämä kuva joskus uudestaan. Tätä kuvaa mä olen halunnut kauan, varmaan muutaman vuoden jo. Mun fisulinssillä se oli vihdoin mahdollista. Ja vaikka Suomi on metsiä täynnä, mä olin unohtanut koko asian. Asia tuli korjattua Kyrkösjärven kupeessa.

Samassa paikassa kuvasin kaikenlaista muutakin, mutta en nyt viitsi kymmeniä kuvia samaan kirjoitukseen tunkea. Vaikka ehkä haluaisinkin. Rakkaan ystävän kanssa (siis kameran lisäksi, joka rakas ystävä on sekin) syksyinen luonto tuntui vieläkin paremmalta.



Yksi parhaista päivistä viime viikkoina on ollut eräs lauantai Suskin luona. Saatiin lopulta edes neljä seitsemästä Inspiksen typystä saman katon alle samaan aikaan. Mä olin jo etukäteen varautunut siihen, että juuri mitään valmista en saa aikaiseksi. Muutaman leiskan sain tehtyä, tosin niihinkin täytyy lisäillä vielä tekstit. Ehkä saan ne joskus tänne asti, toivossa on hyvä elää.

Meillä oli ruhtinaallisesti tilaa suuren pöydän äärellä, mutta eihän mikään tila koskaan ole tarpeeksi. Suurenkin pöydän saa täytettyä äkkiä jos jonkinlaisella tavaralla. Joukkoon mahtui myös muutama herkkukulho (jotka tyhjenivät tasaiseen tahtiin).



Nelssonin pöllöt ja perhoset pilkistävät tavaroiden alta. Pöllöjä päätyi muistaakseni johonkin työhönkin. Ihania pöllöjä.

Me pöllöt toki tankattiinkin välillä, eihän sitä muuten jaksa askarrella koko päivää. Ring-ring ja pizzat pöytään. Taas jaksoi vähintäänkin täydellä teholla. Suvi ja pikku-E pitivät huolta myös viihdyttävästä ohjelmatarjonnasta. Erityisesti hyräilyesitykset by pikku-E miellyttivät mua! ♥



Aika meni hurjan nopeasti. Aamupäivällä aloitettiin ja itse starttasin auton kotimatkalle joskus ennen yhtätoista illalla. Pidempäänkin olisi mennyt, mutta hervottomat naurukohtaukset veivät voimat!

Riikka ja Maikko muistivat mua tässä hiljaiselon aikana parilla tunnustuksella. Kiitos heille niistä! Riikka jaksaa jakaa monenlaista ideaa myös sisustuksen saralla, mikä miellyttää mua kovasti. Maikko taas puolestaan huokuu sellaista "harrastuksen (skräppäys) löytäneen intoa", minkä muistan vielä itsekin muutaman vuoden takaa. Kiitos siis molemmille inspiroivista kuvista ja tuotoksista! Tunnustuksia en jaa eteenpäin, vaan palautan ajatuksen tasolla takaisin teille molemmille!

Tässä menneitä viikkoja näin "lyhyesti".