Perjantai-illan puuska, 37 m/s
Perjantai-illan puuska oli huippua, epämääräisten kasojen keskellä (pöytä on kuin hävityksen kauhistus) silppusin ja intoilin uusista tarvikkeista (Intohima Askartelusta ostetuista).
Jotenkin musta tuntuu siltä, että mitä enemmän mulla on varattu tilaa askartelutouhuille, sitä nopeammin se tila myös täyttyy. Mulla on oikeasti iso pöytä (120 x 180) ja se on aina täynnä. Toisella puolella pitkää sivua on ompelukone ja senkin oon joutunut viemään jo evakkoon ruokapöydälle. Mitä pienempi pöytä, sitä todennäköisemmin se pysyy vapaana epämääräisistä kasoista. Näin mulla ainakin oli silloin kun mulla oli paljon pienempi työpöytä.
Tämä nyt siis tuli mieleen vain siitä, kun nämä kaikki tein epämääräisten paperikasojen päällä ja tuskailin, että vaikka siivoisin koko pöydän niin viikon päästä se näyttäisi taas aivan samalta.
En ehtinyt/muistanut/jaksanut ottaa kovin montaa kuvaa Intohimona Askartelu -tapahtumasta, mutta halusin silti mahdollisimman monta kuvaa yhteen leiskaan. Mitään jorinointia-tarinointia en tuosta tapahtumasta ajatellut kirjoittaa leiskaan. Ehkä teen kokonaan erillisen sivun tekstiä ja viereen sitten iso kuva, en tiedä. Tämä on kuitenkin sellaista yleistä fiilistelyä, ihmisiä jne. (Annelle ja Kaarinalle kiitos poseerauksesta, muille pahoittelut paparazzauksesta.)
Tykkään pinkin ja turkoosin yhdistelmästä ja jo ennen kuin tiesin mitkä paperit tähän tulee, päätin tulostaa kuvan tuollaisena hieman hailakkana. Mun mielestä ihan onnistunut ratkaisu, ei kaiken tarvi olla joko tosi värikästä tai ihan mustavalkoista.
Koekäytössä heti ÖköMököstä ostetut kirjainhaaraniitit (ovat sellaisia kivan tasapintaisia, ei perinteisen pyöreitä) ja Klemmarikellarista (?) ostettu Martha Stewartin perhosleikkuri. Mulla oli oikeastaan vain yksi ostostavoite tapahtuman suhteen ja se oli tuo. Toisesta pöydästä se oli loppu, mutta Jonna ja "kivikaveri" (inside joke, sorry) pelastivat mun päivän. (Täytyy kyllä vähän haukkua itse leikkuria. Äärettömän hankala käyttää esim. Fiskarsin squeeze puncheihin verrattuna. Kömpelö ja kankea, en tykkää. Mutta perhosista tulee kivoja.)
Mikä tämä sitten on? Se on vain mun fiilistelyä mustasta, mun väristä. Mun ainoasta väristä, ainaki melkein. Mä olen ollut mustan ystävä ikuisuuden, ihan lapsesta asti, eikä mikään ole asiaa muuttanut. Tykkään toki värikkyydestäkin, mutta musta on mun juttu silti. Mulla on työhuoneen seinä pikimusta (ja muualla kämpässä on lähes mustat tapetit - ei, täällä ei ole synkkää ja pimeää). Kuvassa siis pala työhuoneen mustaksi maalattua seinää josta on tullut mulle tosi rakas (niin rakas kuin pelkästä seinästä vaan voi tulla) ja jota jaksan ihailla päivästä toiseen. Vieressä on Inspiksen valokuvaushaasteessakin ollut kuva. Mun ihana mustavalkoinen pörrömatto ja mustavalkoiset verhot. Mun oli pakko hankkia uusi pitkä työtaso tietokoneille, joten tämä on myös hieman fiilistelyä siitä. Mustavalkoinen saa mut aina iloiseksi. Siksi tämä.
(Joku varmasti ajattelee, että "mitä hittoa joku skräppää tuollaisista asioista". Mutta nämä on arkea ihan siinä missä monet muutkin asiat. Olisin aika iloinen jos näkisin palasia esim. äitin vastaavista ajatuksista parin-kolmenkymmenen vuoden takaa. Skräppäys on sallittua muistakin asioista kuin lomista, lapsista ja lemmikeistä.)
Tätä paperia on tullut pantattua ihan liian pitkään, tykkään siitä niin hulluna. Puunsyykuviot, oijoitsaijaijai! Mukana myös IA:sta ostettuja tarroja (perhoset ja kukat sekä smile -teksti). En nyt kuolemaksenikaan muista mistä pöydästä nämä ostin. Tässäkin on pala tuota huopaista piparkakkunauhaa, sen taisin napata mukaani Paperikeijusta (kiitos viekä superjoustavasta ja yliystävällisestä palvelusta!). Samassa Cosmo Cricketin pakkauksessa oli myös aivan huippua kasettinauhaa, se suorastaan huutaa päästäkseen johonkin kasarisivuun.
Hamblyn metallipaperin palanen hyppäsi tuonne jonkun oudon idean yhteydessä, mutta yllätyksekseni tykkäsin lopputuloksesta kovasti. Kuvat liittyy uuden kameran testailuun, mutta pahoittelut journalingin sotkemisesta. Ei se mikään top secret -juttu ole, mutta ihan kaikkea ei aina halua julkisesti näkyviin. Olisin voinut sutata nuo omat virnistelytkin, mutta ehkä kestän ne, pitää vain ottaa asiat huumorilla! :)
Vieläkin täällä meidän talon päällä leijuu ja kiertää joku innostuspuuska, mutta kun ei koko aikaa voi askarrellakaan (miksei?). Höh.
Vielä toive, ajatus tai kysymys - miksi moni tyytyy vain esittelemään leiskansa kertomatta enempää ajatuksista työn takana, sen syntyprosessista tai oikeastaan mistään muustakaan leiskassa olevan aiheen ympärillä? Olen ottanut puheeksi tämän aikaisemminkin, sillä itse ainakin tykkäisin lukea muutakin kuin ne tarvikkeet (joita en itse enää edes luettele, sillä mua kiinnostaa enemmän se kokonaisuus, ajatukset leiskan ympärillä ja monet muut asiat).
En tarkoita tätä negatiivisessa mielessä, että "miksi ette kirjoita ja avaa asiaa enemmän", vaan että MIKSI ette kirjoita? Eli koetteko asiat liian henkilökohtaisiksi että avaisitte niitä enemmän? Oletteko laiskoja kirjoittamaan vai onko syynä ehkä ajanpuute? Ajatteletteko, ettei ketään voi kiinnostaa mikään muu kuin se, miltä valmis työ näyttää? Mua kiinnostaisi kovastikin! Siksi mä täällä hihkun tällaista, sillä mielelläni lukisin muutamat rivit ajatuksista "miksi skräppäsin tämän kuvan", "miksi valitsin nämä värit" tai "miksi lähestyn tätä aihetta juuri näin".
Pahoittelut pitkäveteisestä jorinasta, tarkoitus oli pysyä asiassa! :D
Leiskojen syntyprosessista: minusta tuntuu että itsetutkiskelu ja muiden prosessien tutkiskelu ja kaikenlainen muukin skräppäysavautuminen on hyödyksi skräppäykselle (oma tyyli löytyy, kehittyy, jalostuu tai muuttuu reflektoinnin kautta). Itse kerron yleensä vähän enemmän leiskan synnystä, mutta joskus tuntuu, että kun ihmiset kommentoivat verraten vähän, niin että mitä mä tässä ittekseni jauhan. En ole ollut niin blogin kävilaskurien perään mutta asensin lopulta sen että nään onko blogissa käyty. Just viimeksi eilen mietin että alanko postaamaan pelkät kuvat ilman sen kummempaa... Itse jos haluan jättää jossain blogissa merkin, että olen käynyt ja tykännyt, mutten viitsi toistaa edellisiä kommentteja, niin postaan vaikka hymiön.
Joten ihan kiva kuulla, että joku on kiinnostunut taustoista, kun alkoi jo epäilys kalvaa.
Joissakin blogeissa kommentointi on taas tehty paljon vaikeammaksi kuin toisissa, tämä vaikuttaa varmasti myös jonkin verran. Ja kävijälaskuri kertoo paljon enemmän kuin se, paljonko kirjoituksia kommentoidaan. Toisille kommentit ovat tärkeämpiä kuin toisille ja tiedän jopa ihmisiä jotka ovat vähitelleen lopettaneet bloggaamisen kun kommentteja ei tullut. Mutta edelleen haluan sanoa siis sitä, että jos kommentteja ei tule, ei se silti tarkoita etteikö asiasta olla kiinnostuneita
Ja muuten tuohon Hamblyn paperiin vielä, itse olen tykännyt käyttää tällaisia juttuja aina, en muista näkyykö missään täällä blogissa julkaisemissani työssä vastaavaa. Ainakin joitakin tuotemerkkilappuja yms. Monesti sen "valmistajastripin" jättäminen voi olla kiva lisä työhön, kunhan sitä ei ota tiukkapipoisesti ja siten, että "en halua käyttää sitä kun se ei tarkoita mitään ja se on vielä englantia". Relax ja pipo löysemmälle, itse kun tykkään että saa vähän hullutella eikä kaiken tarvi olla niin olennaista tai edes liittyä itse aiheeseen! :)
Aivan ihania värejä sulla näissä taas. Ja trendeistä: kuten inspis-keskusteluissakin kirjoitettiin, kun joku juttu nousee sellaiseksi että sitä monet käyttää / ainakin kokeilee, siitä on tullut trendi > viivakoodien, tuotemerkkien ym. lisäksi sellanen alkaa varmaan olla just nuo puunsyyt. Mä vasta hankin niitä, mutta samalla kertaa sitten joka väriä ja laatua mitä putiikista löytyi. Yksi niistä on jo päässyt käyttöönkin, keskeneräistä on vielä tosin.
Ai niin ja postasin just sivun jossa oon skräpistänyt yhtä sun vanhaa ideaa...
Mä huomasin, että Blogger-profiilin kanssa surffatessa kommentointi on helpompaa, sillon kun blogi oli Vuodatuksessa enkä kirjautunut Bloggeriin niin kommentoinnissa oli enempi haasteita.
Mun raja menee ainakin siinä, että jos kommentti jää jonnekin pyörimään tarkistettavaksi, niin en tasan jaksa kommentoida samassa blogissa uudestaan.
Mutta esim. itse kommentoin herkemmin Vuodatukseen ja LiveJournaliin kuin Bloggerin blogeihin, monta nappulaa ja pitää valita ja kirjoitella kaikenlaisia sanoja, sehän on nyt ihan liikaa vaadittu! :D Vaikka ei sillä, jos todella haluan jotakin sanoa niin ei se ole alustasta kiinni. Mutta tosiaan jos Bloggeria ei itse käytä, on sinne kommentoiminen jotenkin ärsyttävää, varsinkin kun useimmissa blogeissa hyppii vielä pop-up ikkunat silmille jne.
Asiasta nyt vähän sivuun (mutta ei paljon), miksiköhän bloggeria käyttävien ihmisten nimen kohdalla oleva linkki vie lähes poikkeuksetta tuon kommentoijan profiiliin eikä blogiin? Joskus olisi kiva katsoa jonkun nimen taakse kun tulee uusi vastaan, mutta ensin löytää tiensä jonnekin profiiliin - ei mua se kiinnosta vaan haluaisin suoraa sinne blogiin! Eli onkohan tämä joku vakio/oletus vai voiko sen itse päättää? Voihan sen linkityksen tehdä käsin juuri sinne blogiinkin, mutta jos on kirjautuneena niin tuleeko sieltä automaattisesti tuo profiiliin vievä linkki?
Ei tämän pitänyt olla mikään blogger-mussutus, mutta nämä asiat nyt heräsi mieleen! ;)
Voisin kuitenkin kiteyttää että milloin mun mielestä kommentointi on helppoa. Esim Vuodatuksessa on tosi kiva kun klikkaa vain kommentoi, pääsee ihan siihen oikeaan paikkaan ilman hyppiviä ikkunoita, ei tarvitse kirjoittaa kuin nimimerkki (ja halutessaan muut kohda), ei sanavarmistusta (ellei se ole käytössä, itse en tykkää siitäkään) eikä tarvi valita mistään nappuloista että "miten" kommentoi. Tää on tosi helppoa! Bloggerissakin se lienee helppoa jos itse käyttää bloggeria ja on kirjautuneena, en tiedä onko näin?
Mutta joo. Ei se näistä seikoista kiinni ole jos jotakin tosissaan halua sanoa, mutta jos tekis mieli huikata vain "ompa kiva", se jää kyllä itselläni huikkaamatta jos tiedän kokemuksesta että pitää raivata tiensä monen kohdan läpi sanoakseen vain sanan tai kaksi.
Paljon kivempi olisi joskus vain klikata "tykkää". ;)
(laiska)
Red.
Tuota en ole julkaissut blogissa kun se on ollut juuri Ihana-lehdessä. Tällainen tuotteen viivakoodi on kuitenkin aika luonnollinen juttu laittaa sivuun (en välitä juurikaan happovapaudesta).
Mulla on myös yksi sivu jossa on koottu tausta noista "ylijääneistä" tietostripeistä. Se on aika hauska! En ole sitä julkaissut kun siinä on niin paljon henkilökohtaista että menisi aivan täysin suttaamiseksi. Mutta ehkä teen joskus uuden samalla idealla, strippejä nimittäin kertyy ihan hulluna!
(Kylläpäs mä nyt innostuin hölöpöttämähän.)
ja toisaalta oon miettiny sitä just, et kiinnostaako ketään miks mä skräppäisn just sen kuvan. vaikka toisaalta mua kiinnostaa lukea muitten ajatuksia. ja voishan sitä toisaalta myös hypätä niitten sepustusten ohi, mitä ei jaksa lukea... jos yrittäis?? ja joskus ei kyllä ajattele sen kummemmin, kuhan lätkii. :D
ja sun ansiosta mäkin rupesin miettimään tätä skräppäystä uudelleen toisella aivopuoliskolla ja tulin siihen tulokseen, että teen sitä ihan itelleni ja ilman paineita. eli kiitos, jatka vaan näitä "avautumisia"!
kommentoinnista vielä, että mä olisin myös tuon tykkää-nappulan kannalla. laiska olen minäkin! :) taidankin poistaa siis bloggeristani sen sanavarmistuksen. ja mun mielestä sen voi ite säätää että tuleeko pop up -ikkuna kommentteihin vai ei. pitääkin tarkistaa.
ite tykkään kommentoida, jos on kommentoitavaa, mutta aina ei ehdi/jaksa. ja tykkään kun mulle jätetään kommenttia. mutta olis myös kiva tietää se kävijämäärä, joten kai sitä täytyy se laskuri kans laittaa.
leiskatkin on taas niin ihania ja värikkäitä. paitsi tuo musta. siis ihana on, mutta musta! tykkää-nappulaa taas painaisin näittenkin kohdalla! no tulipa nyt kommentoitua! :D (ja sekavasti, sori!)
Ja sitten tohon toiseen asiaan. Kommentoinnissa oon nykyään laiskistunut, koska usein tulee keskeytyksiä. joku huutaa pyyhkimään tai eena alkaa itkeä tai täytyy mennä selvittämään tappelua tms.
Aika on mullakin rajottava tekijä.
Sitä paitsi mä en osaa eritellä että miksi käytin juuri näitä ja näitä värejä tai miksi valitsin tämän kuvan. Kunhan valitsin fiilispohjalta (tai siitä mitä sattuu olemaan). Mä en yleensä suunnittele hirveesti vaan teen vaan.
Ja mun täytyy sanoa että ilmeisesti vähemmistönä kuitenkin on se osa jota kiinnostaa miten sivut on syntyneet. Dt pestin myötä suurin osa niistä, jotka kävi ennen blogissa katsoo nyt sivun haaste sivulta, eikä käy k sitä enää uudestaan katsomassa blogista.
Mut jos sua ellis kiinnostaa ja käyt kattelemassa niin mä voin jo ihan vaan sua varten yrittää avautua mun sivuista vähän enemmän :)
(näin sairaan pitkä kommentointi, ja nyt joku saattaisi huomauttaa että kyllähän sulla aikaa on, mutta lapset eivät olekaan kotona, paitsi Eena! omaa aikaa jee!)
Kommentointiin liittyen, mun on pitänyt omasta blogista poistaa sanavarmistus jo ties kuinka kauan, kun kommentit menee hyväksymisen kautta. Se on vaan ihan siksi, että lukaisen kaikki tulleet. Mutta voisihan senkin muuttaa niin, että esim. paria päivää vanhemmat menisi hyväksymisen kautta ja muut suoraan blogiin...
Bloggerin profiilisysteemistä en tiedä, mutta itseä ärsyttää sama. Mä en ole ainakaan vielä huomannut jotain namiskaa, josta sen saisi menemään suoraan blogiin eikä sinne profiiliin.
tosin usein sivun tekemisen aikana on kaikenlaisia ajatuksia, joita suunnittelen kirjoittavani blogiin sivun julkaisemisen yhteyteen. mutta kuinkas ollakaan, ei niitä hyviä ajatuksia enää myöhemmin muistakaan. jospa alkaisin niitä kirjoittelemaan ranskalaisin viivoin suttupaperille, koska ihan itseä ajatellen olisi kiva pitää tallessa ajatuksia ja tuntemuksia, jotka leiskan tekoon ja lopputulokseen johtivat.
itse luen mielelläni ja suurella mielenkiinnolla muiden kirjoitelmia, olivatpa kuinka pitkiä tahansa. joskus harvoin itselläkin tulee pitkät tekstit, mutta huomaan, että koska kirjoittelen kahdella kielellä, verottaa sekin innostusta pitkien tarinoiden näpyttelyyn.
jospa tästä sinun kirjoituksestasi ja muistutuksestasi, ellis, innostuneena tsemppaisin minäkin sivujen "taustojen" tallentamisessa vähän paremmin!
Ja mahtavat leiskat. Mistä muuten ovat löytyneet ekan leiskan viivakoodi ja mittanauha(tarra?)? Muhun iski nyt "mä halluun" -vimma ;)
Mua on kovasti hämmentänyt kyllä tämä skräppääjien kommentointikulttuuri. Kun sekä minä että ystäväni olemme pitäneet monta vuotta henkilökohtaisista ajatuksista ja elämästä blogeja, on ollut selviö että jos joku kommentoi, niin alkuperäinen kirjoittaja yleensä jotenkin kommentoi kommenttia, edes kiittämällä siitä. Skräppääjistä hyvin harva tekee sitä.
Olen myös itse ottanut tavaksi sen, että jos joku käy kommentoimassa töitäni, käyn vastavierailulla ja kommentoin joitan hänen töitään.
Ja Kuutar, olet varsin hyvän huomion tehnyt siinä, että skräppääjien (ja kortteilijoiden) kommentointikulttuuri on kieltämättä hieman toisistaan poikkeava. En missään nimessä halua nyt leimata tai yleistää, mutta olen itse huomannut saman. Luulen sen johtuvan osaltaan siitä, että erilaisille kätten töille ehkä haetaan jonkinlaista hyväksyntää ja kiitosta, halutaan ne ehkä esille ja näkyviin. Mutta jos kirjoittaisi jotenkin elämästä tai muusta "oikeasta", siis tarkoitan että kirjoittaisi paljon ajatuksiaan, se olisi hieman toisenlaista paitsi itse kerronnan, myös kommentoinnin kannalta. Jos skräppääjä laittaa blogiinsa työn ja sen seurana lukee pari riviä, että "teinpäs tänään tällaisen", niin ei siihen ehkä kovin syvällisiäkään vastauksia tule? Ehkä niitä "ihana" ja "voi kun suloinen" -hihkaisuja. Niihin tietenkin voi silti vastata että "kiitos".
Itselläni on kyllä vähän paha tapa kirjoittaa vähän liiankin pitkästi, mutta yleensä pyrin vastaamaan jotakin, varsinkin jos joku kysyy. Joskus on viivettä enemmän, joskus vähemmän. Kun joku näkee sen vaivan että kommentoi, on mun mielestä kohteliasta vastata kommenttiin. Jos ei nyt jokaiselle erikseen, niin ainakin huikata huomanneensa ja rekisteröineensä kaikki kommentit!
Eräs ystäväni pitää sellaista blogia johon ei edes voi kommentoida. Hänen perustelunsa olivat sellaiset, että hän ei kaipaa mielipiteitä ja palautetta, hän vain haluaa itse laittaa blogiinsa asioita jotka häntä kiinnostavat ja kirjoittaa ilman sen suurempia paineita. Toisaalta ymmärrän senkin kannan, mutta en jaksa uskoa että esim. ketään skräppääjää ei kiinnostaisi minkäänlainen palaute. Vaan ken tietää, kaikkihan me olemme erilaisia! :)