Siis mikä mahtavan loistava päivä! Aamu alkoi ihanilla uutisilla, päivä jatkui pirtällä puhelulla ja vaikka maanantai onkin, niin mikään ei ole vielä mennyt pieleen (enkä aio koputtaa puuta). Mahtava maanantai!

Lauantaina olin tosiaan Suskilla viettämässä varsinaista skräppäysmaratonia. Mun oli tarkoitus skannailla töitä eilen, mutta enpäs ehtinytkään ehkä valitettavasti ehdi nytkään. Tässä kuitenkin yksi jo viikolla tehty simppeli tapaus, lisäsin siihen eilen vain pari juttua. Melkein digi, vahva hybridi?



Mulla oli melkoisen vahva kolmenkympin kriisi koko viime vuoden ajan, se taisi alkaa jo siellä jossain 28-vuotiaana vähitellen. Olin välillä ihan hukassa ja pihalla kriisini kanssa. En tiedä mitä maailmanloppua odotin, mutta eihän sitä sitten tullutkaan. Puolikas vuosi oli tosi tärkeä, olin vielä pari kuukautta ennen h-hetkeä muka 29,5. Taisin olla vielä edellisenä päivänäkin. Ei se sitten mitään kummallista ollutkaan ja nyt hehkutan kaikille olevani kolmekymmentä.

Sivu ei suoranaisesti kerro vain tuosta kolmenkympin täyttämisestä, vaan noista ikävuosien puolikkaista. Kyllä niillä puolikkaillakin on merkitystä! Jos multa onkin kysytty 1983 keväällä kuinka vanha mä oon, niin olen ihan varmasti muistanut sanoa että jo neljä ja puoli! Ainakin luulen niin.



Tästä taitaa tulla mun lemppariosasto, vaikka tässä työssä ei paljon salaisia kansioita ole. Vasemmalla on kokonaisuus jonka tulostin suoraan letter-kokoiselle valkoiselle kartongille. Molemmissa kuvissa on ollut taustalla jotain sälää, joten halusin loihtia niihin mustat taustat. Valkoinen teksti oli haaveissa taas vaihteeksi, joten musta tausta oli paras vaihtoehto.



Tulostettuun arkkiin en lisännyt muuta kuin palan nauhaa (siitä on sata vuotta kun viimeksi käytin nauhaa jossakin), pyöreän paperiläpyskän ja sen päälle punaisen pyöreän tarran. Pilkkunauhan valitsinkin juuri tuon tarran vuoksi. Mä viljelen lainausmerkkejä nykyään ihan joka paikassa, joten pitihän tähänkin sellaiset laittaa. Kuvassa ei näy, mutta lainausmerkit ovat foam-kirjainarkista ja siksi kivasti koholla.

Fontti on Typenoksidi by Juha Korhonen. Tulostaminen kartongille hävitti mustasta väristä sen parhaan potkun, mutta sen kanssa on vain elettävä (ellei tulosta työtä valokuvapaperille). Ongelmaksi olisi kuitenkin tullut A4:n ja letterin välinen kokoero, joten siksi päädyin tähän ratkaisuun. Vasen kuva on värisäädöiltään juuri sellainen jonka tulostin. Oikealla olevassa kuvassa näkee selvästi heikentyneet tekstit, eikä mustavalkoisuuskaan ole enää ihan sitä mitä piti. Todellisuudessa tulostettu kokonaisuus on hailakampi, mutta pistin mustaan aavistuksen potkua taas skannauksen jälkeen (melkoinen operaatio; tee, tulosta, täydennä, skannaa ja käsittele).

Yksi letterille skräppäämisen etuja on ehdottomasti tuo tulostimeen sopivuus, suosittelen senkin vuoksi.